(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Yritin epätoivoisesti olla panikoimatta, joka tietenkin pahensi paniikkikohtaustani. Halusin soittaa Violalle heti, mutta en saanut päästää ääntäkään.
"Siru saatana!?" kuulin Onnin ja Santerin huutavan kilpaa huoneessani. Pidin kättä suuni edessä ja yritin saada happea keuhkoihini. Luin Violan viestejä yrittäen rauhoittua.
"Minne se on voinu mennä? Vitun huora tuu pois märisemästä ja tee ruokaa!!" Santeri huusi. Koko taloon laskeutui hetkeksi täysi hiljaisuus. Pidätin hengitystäni ja rukoilin, ettei puhelimeni pitäisi mitään ääntä.
Tapahtui aiemmin
Ehdin laittaa ruokatarvikkeet paikoilleen ja laittaa vaihtorahat purkkiin, kun huomasin kaapin perällä pienen muistilapun.
Vilkaisin ympärilleni, Santeri ei ollut vielä kotona, isä oli varmaan vetämässä huumeita. Otin lapun mukaani sulkien kaapin oven. Lähdin nopeasti yläkertaan huoneeseeni.
Vaikka olin yrittänyt säästää jo parina vuonna rahaa, en ollut ikinä huomannut mitään lappua. Avasin sen varovasti.
En ehtinyt lukea kunnolla sanaakaan, kun tajusin, kuka tämän lapun oli kirjoittanut. Äiti. Kylmät väreet juoksivat koko kehossani. Katseeni osui seuraavaksi päivämäärään.
24.9. Tasan kolme kuukautta ennen joulua. Ja tänään oli sama päivä. Luin viimein lapun sisällön hämmentyen. Mitä ihmettä äiti tällä tarkoitti?
Katsot aina peiliin, mutta entäpä sen taakse? Katso tarkkaan, löydät tiesi turvapaikkaan.
Sydämeni alkoi lyödä kovempaa, kun kuulin ulkoa kuuluvaa huutamista. Olin ihan kiitollinen kerrankin Santerin kavereiden kovaäänisyydestä, tiesin aina milloin he palaisivat.
En tiennyt mitä peiliä äiti tarkoitti, mutta kokeilin huoneeni kokovartalopeiliä. Liikutin sitä varovasti ulko-oven käydessä. Ja samassa se liikahti.
Astuin nopeasti pienestä aukosta sisään huonettani puolet pienempään tilaan. Kaikkialla oli pölyä, mutta se ei haitannut. Asetin peilin takaisin paikoilleen ja sain sen kiinni ovensalpalla.
Kuulin Onnin huutavan nimeäni ja lähestyvän huonettani. Istuin maahan ja jäin paikoilleni, jotta en päästäisi mitään ääntä. En halunnut nähdä yhtään jätkää koko viikonloppuna..
Nykyhetki
Kuuntelin tarkasti huoneestani kuuluvia ääniä. Kukaan ei ollut poistunut sieltä. Kirjoitin Violalle nopeasti viestiä, että pelkäsin pyörtyväni.
