(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
"On tää Lummekoski kärpäsen paskaaki pienempi paikka", Siru huokaisi nostaen ostokset penkille. "Ketäs nyt näky?" kysyin. "Enemmän tai vähemmän rakas veljeni ja eksäni", hän tokaisi ja riisui takkiaan.
"Ei saatana", hymähdin ja pudistelin päätäni. "Sanonks kumpikaa mitää?" kysyin. "Santeri arvuutteli kenenkä lapsi Suvi on ja et oonko Antonin kans yhessä", hän huokaisi.
"Onni ei sanonu mitää mut se oli jonku muijan kans korttiosastolla. Se varmana katto et onks toi muksu jo vuoden vanha", hän jatkoi.
"Mut eihän se sille kuulu", Anton huomautti. Hän oli auttanut Suvilta ulkovaatteet pois. Siru kiitteli häntä ja nosti tytön syliinsä.
"No eipä kyllä nii. Joka tapauksessa kummallakaa mulkulla ei oo mitää merkitystä, Suvilla on synttärit joten keskitytään meiän neitokaiseen", hän hymyili hieman.
Olimme leiponeet porukalla voileipäkakun, joka oli koristelua vaille valmis, sekä Suville oman muffinsin. Sankari vaikutti hieman hämmentyneeltä, kun hän oli huomion keskipisteenä.
Siru pussasi tyttöä päälaelle ja asetti hänet syöttötuoliin. Turvallisuussyistä emme sytyttäneet yhdelle vuodelle kynttilää. Mutta ajatella, vuosi sitten tuo pikkuinen syntyi.
Lauloimme hänelle, ja Suvi vain kikatti ja taputteli pöydän reunaa. Istuimme pöydän ääressä, Suvi pöydän päädyssä, Siru vieressä, minä hänen vieressään, Anton ja Julius samalla puolella ja Asta ja äiti toisella.
Rakastin äidin tekemiä voileipäkakkuja. Hän olisi ihan hyvin voinut ryhtyä kokiksi, eikä kuraattoriksi. "No miltä se on nyt tuntunu ku oma lapsi täyttää vuosia?" Saana hymyili.
"No on tää nyt kamalaa ku on menny pari viikkoo ja nyt muka on jo vuos siitä ku Suvi synty", Siru hymähti. "Mä muistan vieläki ku me huuettiin kilpaa kylppärissä", hymähdin hymyillen.
"Nonii ku mä lähetin sut hakee jotai ihmeen suolakeksei ja sit mul alko supistukset ja oli huono olo ja yhtäkkii meni lapsiveetki ja piti lähtee Keusuaan", Siru lisäsi ja avusti Suvin syömistä.
"Oli pitkä yö."
"No aijaa. Olisin mäki voinu katella ku puserrat itestäs lasta ulos."
"Mähän hei tsemppasin sua kokoajan ja annoin sun rutistaa mun käden paskaks. Ja oonhan mä ollu hyödykski."
"Meniks tää nyt kilpailuks siitä et kuka on ollu urheempi?" Asta naurahti.
"Ilmeisesti", Siru arveli myös. "Siinä vaiheessa mulle pisteet siitä et oon tehny näi hyvän voileipäkakun", äiti virnisti ja otti kehuja vastaan.
"Mulle siitä et kävin Sirun kans kaupas", Anton aukaisi suunsa. "Mä ajoin tänne", ylpeilin suu täynnä kakkua. "Mä synnytin ja pidin huolta Suvista", Siru jatkoi.
