(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Poliisin palattua takaisin olin ehtinyt rauhoittua. Nojasin päätäni Violan olkapäähän ja pyyhin märkiä poskiani. "Hienosti meni. Jatka samaa rataa, päällä on."
Nyökkäsin ja yritin hymyillä naiselle edes pienesti. Ehkä tämä oli helpompaa, kun minun ei tarvinnut puhua enää äidistä. Tai sitten ei, kun hän ei ollut enää tarinassa mukana.
Ei helvetti ja paha painajainen suinkaan tuohon loppunut. Ei, se oli vain kaiken alku. Ja toivon mukaan tämä alkaisi olla kaiken paskan loppu.
Ei mennyt kauaa, kun Lummekoskella alkoi liikkua juorut siitä, ettei minulla ollut äitiä. Ei Santeriin sitä liitetty, hänen äitiä ei muuten vain koskaan ollut kuvioissa.
Tuskin kukaan tiesi, että hän oli minun veljeni. Kai ihmiset osasivat sössiä paperihommansa, mutta miten vain. Siitä se kiusaamiseni alkoi.
Eikä ole tähän päivään mennessä loppunut. Minulla oli kolmanteen luokkaan asti hyvä ystävä, mutta hän joutui muuttamaan pois.
Sen jälkeen olin ollut täysin omillani. Ja setäni tuella. Hän oli joskus tuonut rahaa ja apua meille. Ei hän ilmeisesti tiennyt, että hänen oma veljensä oli tappanut äidin.
Hänestä ei ollut huolehtimaan kahtaa lasta, joten hän kävi muutaman kerran vuodessa avustamassa meitä.
Silloin, äidin kuoleman jälkeen, isä oli paljon enemmän sekaisin. Hän käytti minua monesti hyväksi ja pahoinpiteli. Pelkäsin kertoa kenellekään.
Minun oli pakko opetella jo 9-vuotiaana kotitöitä, sillä isä oli aina aineissa, eikä hän tehnyt meille mitään ruokaa. Santerikin oli vain suurimmaksi osaksi kavereillaan.
Paskin asia tapahtui kuudennen luokan kevätlukukaudella. Isä oli antanut Santerinkin vetää päihteitä ja kutsunut kavereitansa kylään.
Varmasti tyhmempikin osasi arvata, mitä silloin tapahtui. Niinpä niin. Sen jälkeen ei ollut kuukautisia tullut. Ja olin onnistunut välttämään sen.
Mutta niistä kaikista oli vaikea sanoa, kuka oli osallinen tämän pienokaisen syntymiseen. Enkä kyllä halunnutkaan tietää.
Olin mielestäni tullut raskaaksi 27. maaliskuuta. Olin nyt ilmeisesti viikolla 28+4. En tiennyt oliko koko vauva enää hengissä, varsinkin toissaillan tapahtumien jälkeen.
Kerroin vielä sen illan ja yön tapahtumat, sekä nimet, jotka tiesin varmaksi sanoa. Myös osoite ja puhelinnumero piti jättää.
