(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"En tykkää!" Suvi parkui ja selkeästi koetteli Sirun hermoja. "Suvi nyt pitää syödä", hän yritti lusikka ojossa. Päätin mennä auttamaan, hiustenilaitto sai odottaa.
"Suvi hei, tottele äitiäs", käskin ja vapautin Sirun tekemään omia juttujaan. Kun Suvi päätti olla hankala ja tottelematon lapsi, hän sitten tosiaan oli.
"Maistappa nyt puuroo", huokaisin ja työnsin lusikan tytön suuhun. Hänellä näytti olevan jatkuvasti jokin hätänä, juuri paskin päivä tällaiselle kiukuttelulle.
Tänään oli toukokuun toinen sunnuntai, eli mikäpä muukaan kuin äitienpäivä. Olin toivotellut omalle äidilleni toivotukset puhelimen välityksellä.
Suvi oli tehnyt Sirulle jonkinlaisen kortin, jota hän ei ollut vielä antanut. Siru oli ollut koko aamun tähän hetkeen asti todella hiljainen ja mietteissään.
Ei tämä päivä ollut ollut koskaan hänelle helppo, enkä olettanut tämänkään päivän olevan poikkeus. Lopulta luovutin, ei Suvi aikonut syödä tuota puuroa paria lusikallista enempää.
Seuraavaksi hän itkisi pian nälkää. Näinhän se meni, mutta en voinut koko päivää käyttää pikkuneidin palvelemiseen, kun kihlatullani oli huono päivä.
"Mitä sanotaan?" kysyin syöden itse loput pois. "Kiitot", Suvi sanoi vastahakoisesti. Hän kävi itse pesemässä kätensä ja kipitteli Sirun luokse.
Hän oli makuuhuoneessa, ja ovi oli raollaan. Suvi kipitteli hänen luokseen ja jäin itse nojailemaan ovenkarmiin ja seurasin tilannetta hiljaa.
Siru
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kuulin Suvin kävelevän luokseni jotakin kädessään. Ehdin jo alkaa tuhertamaan itkua, joten en enää edes kerennyt peitellä sitä.
"Mikt tä itket?" Suvi kysyi ja halasi jalkaani. En pystynyt estämään kyynelien virtaa, joten annoin vain niiden tulla. Lapsellehan piti opettaa, että itkeminen on sallittua.
"Mulla on ikävä sun mummii", kerroin ja nostin Suvin syliini lattialta. Hän yritti kuivata kyyneleitäni, hitto hän oli söpö lapsi. Ja niin huomaavainen.
