(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tuntui todella oudolta saada Violalta lukuisia viestejä olinpaikastani. Valehtelin hänelle, että tuli aamulla huono olo. Vaikka eihän se täysin vale ollut.
Isä olikin hereillä ja suurinpiirtein selvinpäin, joten sain kunnon huudot. Rehellisesti sanottuna ei auttanut olotilaani paskaakaan.
Loppupäivän vietin salahuoneessani itkien. Lähdin jo viiden aikaan aamulla ulos, jotta en jäisi kiinni. Etsin lämpimää paikkaa ainakin tunnin, ennen kuin mieleeni tuli hautausmaan varasto.
Eihän se lämmin ollut, mutta sain ainakin tuulensuojaa. Halusin muutenkin jutella äidille taas. Ensin oli kuitenkin aivan pakko päästä lämmittelemään.
Vilkaisin hämärässä varastossa kelloa. Huiput 6.09. Kaksi tuntia koulun alkamiseen. Luojan kiitos Violalla alkaisi myös jo kahdeksalta.
Katselin Wilmaani huokaisten hinkaten käsiäni yhteen. Luvattomia loppupäivältä. Ehkä keksisin Violan kanssa jonkun selityksen.
Kauppa aukeaisi 20 minuutin päästä, joten saisin sieltä aamupalan. Hetken lämmiteltyäni palasin ulos ja lähdin kävelemään äidin luokse.
"Olisitpa sä vielä täällä mun kaa", aloitin kyykistyen haudan viereen. Heitin yksitellen havunneulasia pois haudan päältä ja avasin sydäntäni yksikseni.
Olin varma, että äiti kuunteli taivaassa. Hän kuunteli aina, kun olin lapsikin. Hänellä oli aina aikaa minulle, vaikka isä veti jo silloin aineita.
En halunnut näyttää itkeneeltä koulussa, joten toivotin heipat ja lähdin kävelemään K-Markettia kohti. Kai minä parilla eurolla saisin jotakin.
***
"Miten mä pääsen luokalta näien luvattomien kans?" huokaisin näyttäen puhelintani Violalle. "Sanot vanhemmilles et alko heikottaa?" hän ehdotti.
Minulla oli loppunut juuri kuvataiteen kaksoistunti. Jäimme kellarikerrokseen välitunniksi, sillä täällä ei yleensä ollut paljoa porukkaa.
Tuntui ihanalta olla lämpimässä huoneessa. En tietenkään voinut jäädä tunniksi kauppaan, joten olin kävellyt koululle tappamaan aikaa.
"Nojoo", hymähdin. Nojasin seinään ja hieroin silmiäni haukotellen. Viola alkoi kertoa hänen ja Astan nauruunrepeämisestä tunnilla, mutta en nähnyt mitään, kun aukaisin silmäni.
Violan puhe alkoi kuulostaa entistä etäisemmältä. Horjahdin häntä päin korvieni humistessa. Pelkäsin pyörtyväni tähän. "Siru!? Kuuleks sä mua?" Viola huhuili pitäen minut lähellä itseään.
