(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Pakkasin tavarani reppuun ja nousin ylös. Muut olivat innoissaan, minä yritin olla panikoimatta ja rauhoittua. En muistanut alkuunkaan mitä Violalla oli tällä hetkellä.
Ja aamulla kiireessä olin onnistunut unohtamaan puhelimeni, joten nyt pitäisi vain löytää se tyttö. Ei hänellä ainakaan liikuntaa ollut, toivottavasti ei myöskään kotitaloutta.
Muuten en näkisi häntä tällä välitunnilla laisinkaan. Menin muiden mukana luokasta ulos ja yritin varvastellen nähdä käytävälle, sattuisiko näkymään tuttuja kasvoja.
No, eipä kasvoja näkynyt, mutta yksi tuttu huppu näkyi. "Julius!" yritin kiinnittää hänen huomion. Poika kääntyi ympäri ja päästi muut menemään, jotta pääsisin hänen luokseen.
"Moro", hän hymyili pienesti. Nyökkäsin ja yritin katsella näkyisikö Astaa tai Violaa. "Tiiäks sä mikä tunti Violalla on nyt? Tai no Astalla", kysyin repien kynsiäni.
"En mä muista. Onks kaikki ihan fine?" hän kysyi ja tarkkaili liikkeitäni. "Ei.. voiks soittaa Astalle et tulee Violan kaa tänne? Mun oma puhelin jäi kotii", pyysin.
"Toki, mä soitan." Julius lupasi ja oli jo hetkessä soittanut tytölle. Tuntien varsinaiseen loppumisaikaan oli vielä minuutti jäljellä, olisipa heidän tunti jo loppunut.
"Ei vastannu mut laitoin viestii. Mikä on?" hän kysyi ja tarkkaili huolestuneena minua. Mietin hetken aikaa mitä edes sanoisin.
"En haluu mennä ens tunnille, se ope on ihan kauhee."
"Mitä sulla on seuraavaks?"
"Terkkaa."
"Kuka sulle opettaa?"
"Roope Siltavuori."
"Ei saatana.."
"No?"
"Mitä te teette tunneilla?"
"Lupaaks ettet kerro kellekää?"
"Lupaan paitsi Astalle."
"Ja se Violalle."
"Ei kai oo vaarallista?"
"Ei.. me ollaan katottu koko syksy pornoo ja saan aina paniikkikohtauksen ja kaikki paska tulee mielee", kuiskasin ja huomasin, miten Asta juoksi luoksemme.
"Mitä tapahtuu?" hän kysyi ja katsoi vuorotellen meitä molempia. "Minne Viola jäi?" Julius kysyi puolestani. "Sen piti jäädä selvittää ussanopelle et millon se tekee kokeen", tyttö vastasi.
"Siru mikä on?" hän kysyi heti perään ja enempiä kyselemättä veti minut haliinsa. Halasin häntä takaisin ja unohdin puhumisen maagisen taidon.
"Tuleeks se millon?" mutisin ja vedin hupparin kaulusta alemmas, jos vaikka happi olisi kulkenut paremmin. "Ei sillä varmaa enää kauaa mee", Asta lohdutti ja silitti selkääni.
