(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Arvatkaapa kenen lempparipäivä koko vuodesta oli tänään? No minun tietenkin. Ja mikäköhän lempipäiväni oli? Jouluaatto tietenkin.
Olin aina yhtä innoissani tästä päivästä. Olimme tulleet taas porukalla Lummekoskelle. Anton vietti oman perheensä ja sukulaittensa kanssa "juhlaa".
Astan ja Violan porukat juhlivat Astan luona. Suvi oli heidän kanssaan. Minä ja Julius hengasimme kahdestaan meillä. Tuijottelimme kilpaa kattoa ja kuuntelimme kellon raksutusta.
"Tää on ihan perseestä", Julius rikkoi hiljaisuuden ja huokaisi oikein pitkään ja raskaasti. "No on", komppasin ja suljin hetkeksi silmäni.
Kello oli juuri ja juuri yli puolenpäivän. Tässäpä vielä toinen kellonkierto kulutettavaksi. Eikä kummallakaan ollut minkäännäköisiä ideoita.
"Siis vittu ku telkkariikaa ei voi avaa ku kaikki jouluhömpät menos", hän ärsyyntyi. "No sanoppa se", vittuunnuin itsekin. Oli pakko keksiä jotakin tekemistä.
Hieroin ohimoitani yrittäen lypsää edes yhtä ideaa päästäni. "Vittu mitä paskaa", totesin lopulta. "Älä muuta sano", hän komppasi ja nousi istumaan.
Oli tavallaan ironista ja hassua, miten meidän kummankin läheinen - ja vieläpä perheenjäsen - oli edesmennyt juuri jouluna. Julius oli toista kertaa kestämässä tätä tuskaa.
"Lähetäänks käymää vaa siel hautausmaal?" hän ehdotti. Nyökkäsin ja huokaisin taas pitkään, ennen kuin nousin. Voisihan sitä käydä viemässä parit kynttilät.
Kävin vessassa mutkin ja hieroin silmiäni. Meinasi alkaa itkettämään, mutta pillittäisin sitten haudalla vasta. "Onks sul jo tulitikut ja kynttilät?" kysyin istuen lattialle vetääkseni villasukat jalkaan.
Talvella oli ihana pukeutua lämpimästi. Vaikka ulkona olikin toisiaan aivan älyttömän kylmä, oli hauskaa pukeutua kerroksittain ja lämpimästi.
Kuin huomaamattani, kyyneleet olivat löytäneet tiensä poskilleni. "On. Ei sun tarvi olla vahva", Julius huomautti ja istui viereeni ja veti minut haliin.
Yritin hengittää pitkään rauhoittuakseni, mutta purskahdin vain pahempaan itkuun. Vittu että vihasin tätä päivää vuodesta.
