(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seurasin pitkän aikaa hänen touhujaan, kunnes tulin lopputulokseen, että hän lähtisi hetkenä minä hyvänsä vielä lentoon. "Mikä nyt on?" kysyin huokaisten.
Viola oli ollut koko aamupäivän todella levoton. Ja se ei nyt ollut normaalia jännitystä inssistä, sillä hänen ajotuntinsa ja kaikki teoriat olivat menneet loistavasti.
Yritin luoda tyttöystävääni katsekontaktia, mutta hän katosi makuuhuoneeseen, tuli sieltä hetken päästä pois, kävi keittiössä vilkaisemassa kelloa ja lähti kylpyhuoneeseen.
Tässä oli nyt jotakin, mitä en tiennyt, mutta mitä? Pimittikö Viola minulta jotain? "Viola pliis, tuu tänne nii puhutaa", pyysin. Lopulta hän istui viereeni sohvalle levottomana.
Tuollaisena en ollut varmaankaan koskaan nähnyt häntä. Hän oli aina niin rauhallinen ja tiesi mitä teki, paitsi nyt. "Viola mikä sulla jännittää noi paljon?" kysyin ottaen tätä kädestä.
"Siru.. täs on jotai mitä sä et tiiä", hän mutisi ja katsoi käsiämme. "Kerro vaa", rohkaisin, vaikka hieman se sattui, ettei hän ollut tätä asiaa aikaisemmin kertonut.
No, kai se on parempi myöhään ku ei millonkaa.
Viola
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tää oli oikeesti paskin mahollinen hetki kertoo täst, mut Siru ei päästäis mua mihkää jos en nyt puhuis suutani puhtaaks.
"Tää tapahtu tooosi monta vuotta sitte, mä olin kai jotai neljä tai viis", aloitin ja tunsin kylmiä väreitä ihan joka puolella. Olisi ollut vain niin paljon helpompaa olla vaiti tästä, kuin avata uudestaan ne haavat.
"Isä oli sillon vielä täällä, me asuttiin kolmestaan ja kaikki oli hyvin. Kummiski me oltiin tulos kerran Oulusta takas Lummekoskelle, ku se lähti ohittaa jotain autoo.
Mä muistan et me mentii ihan helvetin lujaa ja yhtäkkii vastaan tuliki auto ja isä sit ajo pahan kolarin. Äiti on kertonu et mulla ei ollu kaukana hengenlähtö.
Mä toivuin pitkän aikaa siitä kolarista nii henkisesti ku fyysisestikki. Saana oli nii vihanen isälle et ne eros ja isä sit jotenki pääty muuttaa Ranskaan.
