Kuningas ja ruusu

Luku 14: Musta joutsen

Mutteri vierii puupinnalta lattialle, kun laiva keinahtaa. Ingon kumartuu nostamaan sitä ja törmää valkeaan käteen, joka pitää mutteria jo valmiiksi. Katse ylös, Lyra seisoo pöydän vierellä päätään kallistaen. Piirteet asettuvat paikoilleen, kuva keinuu hetkisen, tasoittuu sitten. Lyra sinisine silmineen ja villeine valkoisine kutreineen.

Lyra ojentaa Ingonille tippuneen varaosan ja tuijottaa, kuinka hän laittaa sen paikalleen. Auki räävitty viestin pitää ääniä, kun Ingon irrottaa osia, kääntelee ja pyörittää runkoa. Kädet toimivat ennen mieltä, Ingon vain tekee.

"Suoritat koneparalle kunnon ruumiinavauksen", Lyra naurahtaa. "Menikö se rikki?"

"Se ei enää näytä hologrammia. Sillä saa yhä yhteyden muihin samanlaisiin laitteisiin, mutta kuninkaalle kuva on tärkeä."

Lyra pyöräyttää silmiään.

"Tietenkin", hän hymähtää ja nojaa eteenpäin, tuijottaa Ingonin nopeita käsiä. "Harva ihminen osaa jotakin tuollaista."

"Varsin moni osaa siellä, mistä minä olen."

"Kallasissa."

Ingon nyökkää katsomatta Lyraan. Viestin on hyvä tekosyy olla kohtaamatta naista suoraan.

Lyra siirtää muttereita ja työvälineitä sivuun ja istuutuu pöydänkulmalle heiluttelemaan jalkojaan. Ingon ei vieläkään kiinnitä naiseen huomiota.

"Meidän täytyy jossakin kohtaa mennä Kallasiin", Lyra pudottaa huuliltaan. "Endelion tarvitsee osia, joita ei saa muualta."

Ei vastausta.

"Minä en tahdo mennä Kallasiin."

Ingon laskee avatun koneen käsistään, antaa johtojen olla. Hän katsoo Lyraa silmiin, hämärästi valaistussa huoneessa nainen on kuin tähti. Kylmää valoa, kaunis katsoa. Ingon tuntee väristykset kehossaan.

"En minäkään", Ingon kuiskaa.

"Vaikka me olemme molemmat sieltä kotoisin."

Sinäkin, Ingon on miltei sanoa, kun muisto iskeytyy vasten muita kuvia. Tietenkin. Endelion on kerännyt joukkoihinsa pahiten potkitut. Luonnollisesti he ovat kaikki Kallasista.

"Minkä ikäinen sinä olet, Lyra?"

Lyra alkaa nauraa kysymykselle. Ingon ei ymmärrä, miksi.

"Kolmekymmentä", Lyra sanoo hymyillen. "Samaa sukupolvea kuin sinäkin. Sinä olet vanhempi kuin minä, mutta nuorempi kuin veljeni."

Ingon ei ole varma. Ikä katoaa hänen huuliltaan usein, hän ei osaa kertoa sitä Lyralle.

Kuvat lomittuvat Ingonin mielessä. Makea, aavistuksen mätä haju. Vääntyneet kädet, kylmät rinnat, tyhjinä ylös katsovat silmät. Muistot Kallasista. Lyrakin oli siellä kaiken tapahtuessa. Ingon ei ymmärrä tuijottavansa Lyraa, ennen kuin nainen ottaa hänen kasvonsa käsiinsä ja tuo omansa aivan lähelle, niin lähelle, että raikas hengitys pyyhkii muistojen hajut tiehensä.

"Endelionin mielestä meidän pitäisi jakaa kokemuksiamme Kallasista", Lyra sanoo vasten Ingonin kasvoja, "mutta minusta se on teennäistä. Se ei tunnu aidolta. Tule, haluan näyttää sinulle jotakin."

Lyra vetäytyy kauemmas, Ingon jää silmäilemään auki revittyä konetta.

"Sinulla on aikaa myöhemminkin. Sinä et nuku kuitenkaan."

Ingon tietää sen todeksi. Tummat renkaat silmien alla puhuvat puolestaan.

Jalat seuraavat kysymättäkin. Laiva seilaa korkealla, pilvien yläpuolella. Kylmä ilma iskee vasten kasvoja, Ingon kietoo nuhjuisen takin tiukemmin ympärilleen. Lyra kipuaa mastoa ylös, kohti tähystystornia. Ingon tuijottaa vuoroin käsiään, vuoroin mastoon johtavia tikkaita. Lyra seisoo jo ylhäällä, valkoisen mekon helmat heiluvat ilmavirran mukana. Ingon kiipeää katsomatta alas, ajattelematta kehoaan.