Kuningas ja ruusu

Luku 16: Sade

Moottori on rikki. Se ei kestäisi enää useita satoja metrejä, korkeutta on juuri niin paljon, että minne tahansa laskeutuminen voisi hajottaa moottorin lopullisesti, sytyttää kannen ja hytit palamaan.

Endelionin sormien naputus kaikuu puisessa huoneessa. Ingon nojaa tuoliin, Lyra seisoo selkä heihin päin, katsoo mustana seisovaa yötä. On vain kaksi vaihtoehtoa. Laskeutua minne tahansa tai jäädä ylös ja hajota, räjähtää kirkkaasti ja kerralla.

"Me laskeudumme Kallasiin nyt heti", Endelion sanoo. Ääni on kova, kaikki tunteet on riisuttu pois, jotta tilanne ei hajoa käsiin. "Hajonnutta osaa saa vain Kallasista, eikö niin, Ingon?"

Ingon nyökkää.

"Moottori ei jaksa kantaa rungon painoa ilman sitä. Se täytyy tukea –"

Endelion heilauttaa kättään, Ingon vaikenee.

"Kuulitte, mitä sanoin. Me menemme Kallasiin."

Hiljaisia, sanattomia katseita, jotka silti sanovat kaiken. Kuolemaa odottavien miesten katseita. Endelion ei anna kenellekään tilaa vastustaa häntä. Hän ei jää ilmaan odottamaan tulta, hän ei jää kuolemaan. Ei täällä. Ei vielä, hänellähän on vielä monta vuotta valitulle luvatuista sadasta vuodesta käyttämättä. Täydellistä aikaa luoda imperiumi, aloittaa se, jota varten hän syntyi. Hän ei nielisi kuolemaa.

"Kurssi Kallasiin."

"Vaikka moottori ei kestäisi?"

"Se kestää."

"Mutta jos...?"

Kaiken vaientava katse. Jos moottori ei kestäisi, he kuolisivat. Kaikki loppuisi yhtä kaikki, yrittäisivät he tai ei.

"Kallasiin", Endelion sanoo painavasti ja kääntää selkänsä. Ikkunasta tuijottava Lyra on heti hänen kannoillaan. Ingon yrittää seurata, miehen katse lepää Lyran valkean mekon helmassa. Endelion nostaa kätensä ylös.

"Ei, Ingon, et sinä. Sinä jäät tänne. Olet ainoa, joka todella ymmärtää ongelman laajuuden. Huolehdi, että tämä laiva pääsee perille Kallasiin."

Ovi paiskautuu kiinni. Endelion puhuu seuraavan kerran omassa hytissään. Lyra seisoo seinää vasten tuijottaen kuningastaan siristetyin silmin. Sanat eivät lepää naisen olemuksessa. Endelion painautuu tätä vasten, rutistaa naisen lujaa vasten seinää, lukitsee ranteet puristuksellaan. Suutelee niin voimalla, ettei Lyra ole saada henkeä.

Hengitys on raskas, Lyran silmät raukeat. Endelionin on mahdotonta arvioida, mitä Lyra ajattelee, mitä päälaelleen kääntynyt tilanne saa tämän tuntemaan.

"Me tarvitsimme kallasilaisia varaosia joka tapauksessa", Endelion sanoo hymyillen. "Kone ei ole täydellisen rikki. Sen verran minä ymmärsin Ingonin kriisiarviosta. Tästä tulee vain lyhyt visiitti takaisin maan päälle."

"Sinä otat sen hyvin rennosti."

"Niin sinäkin", Endelion sanoo, vaikka hänellä ei ole siitä mitään takeita. Lyra voi olla täydellisessä paniikissa, mutta naisesta sitä ei näe. Tämän kasvot piilottavat kaiken.

"Mitä sinä ja Ingon teitte mastossa? Joko hänkin on osoittanut kiinnostusta lihaasi?"

"Ingonko?" Lyra nauraa Endelionin suuhun. "Hän on viimeinen ihminen, joka tekisi niin. Hänen silmissään kiiltää aivan muusta syystä."

"Pane häntä. Ehkä hän heräisi sillä eloon."

Lyran silmät siristyvät. Lopulta nainen alkaa nauraa, vetäytyy pois Endelionin tiukasta otteesta.

"Sinä et ymmärrä siitä mitään."

"En oikeastaan haluakaan. Kunhan ette enää riitele kaikkialla."