Kuningas ja ruusu

Luku 40: Sokea piste

Liekit kohoavat kohti Endelionin laivaa heidän seilatessaan korkeammalle, suojaan itse aiheuttamaltaan palolta. Endelionin katse nielee kaiken, hän imee itseensä tuhon, alas jäävän savun ja kaaoksen, kuolevat ihmiset. Niin paljon tuhoa kerralla, niin paljon viattomia ihmisiä, jotka saivat maksaa Remin vuoksi. Endelionin silmät ovat suuret, ne näkevät kaiken ja rakastavat sitä, mitä saavat todistaa.

"Nouse ylös", Endelion ärähtää Ingonille vetäydyttyään laidalta. Laiva kohoaa ylemmäs, Endelion pitää laidoista kiinni, jotta ei kaadu. Ingon pysyy maassa, ei kykene nousemaan, vaikka Endelion riuhtaisee tätä harteista.

"Ylös siitä! Lyra on tiennyt jo kauan, että tämä päättyisi näin! Säälittävyytesi ei tuo häntä takaisin. Nouse ylös, sinua tarvitaan."

Ingon kohottaa katseensa, laskee lasit syliinsä voidakseen itkeä vapaasti.

"Sinä annoit hänen mennä. Hänen, jota sinä tarvitsit kaikkein eniten."

Ingonin sanoissa on terävät reunat, Endelion säpsähtää niitä. Ingon ei ole koskaan osannut puhua, tämä ei ole mies, jonka suussa sanat taipuvat miten tahansa. Endelion hätkähtää selkeyttä Ingonin itkevissä silmissä. Mistä lähtien mies on ollut itselleen niin todellinen, että on kyennyt sivaltamaan häntä näin?

"Lyraako? Mihin minä häntä tarvitsisin? Hän oli täällä vain tyydyttääkseen fyysiset tarpeeni", Endelion sanoo. "Ylös nyt, minä en käske enää kertaakaan. Sinua minä sen sijaan tarvitsen."

"Tarvitsit sinä häntä. Löydät sen vielä edestäsi."

Endelion vie käden sydämelleen.

"Oliko tuo uhkaus? Uhkailetko sinä minua?"

"Minulla ei ole sellaiseen oikeutta, teidän korkeutenne. Sanon vain, mitä tiedän todeksi."

Ingon nostaa hontelon ruumiinsa kannelta. Askeleet eivät haparoi, suru ilmeessä on aitoa, ei lainkaan irrallista. Endelion ei ole tottunut näkemään Ingonia niin aitona. Jokin miehessä on loksahtanut paikalleen.

"Teidän korkeutenne, tahdotteko raportin tuhon laajuudesta? Emme ole vielä saaneet selkeää kokonaiskuvaa, mutta arvio on tehty", huutaa kauempaa valkopukuinen mies. Endelion nyökkää heilauttaen samalla kättään Ingonille. Ingon kävelee pois pitäen leukansa korkealla. Miehen eleet aiheuttavat Endelionissa väristyksiä, mutta hän kääntyy kohtaamaan alaisensa sen sijasta, että jäisi tuntemukseensa kiinni.

Tuho ei ole levinnyt niin pitkälle kuin sen oletettiin leviävän. Lyra iskeytyi pommin kanssa pellolle, sivuun kylästä. Endelion kuuntelee, siristelee silmiään totuuksille, joita ei tahdo niellä, mutta jotka kuulee siitä huolimatta.

"Kiitos. Voit poistua", Endelion sanoo miehelle, joka kääntyy oitis. Endelionin sisällä särisee vieras nuotti. Kaikki se, jonka piti tuhoutua, ei ole tuhoutunut, koska Lyra ei tiputtautunut oikealle alueelle. Nuotti Endelionin sisällä kertoo, että häntä vastaan on pelattu, mutta hän ei anna äänelle tilaa voimistua.

"Teidän korkeutenne!"

Seuraava tiedotus. Endelion on kuorruttanut laivansa ihmisillä, jotka tietävät häntä enemmän, näkevät häntä enemmän, mutta ovat riittävän paljon hänen alapuolellaan.

"Teidän korkeutenne, me löysimme yhden ehjän viestimen."

Endelionin silmät suurenevat.

"Yhden ehjän viestimen? Mistä?"

"Lyran hytistä, teidän korkeutenne."

Endelion lyö kätensä laivan laitaan. Raivo purkautuu yhtenä voimakkaana ärähdyksenä. Endelion puristaa laitaa niin lujaa, että rystyset ovat valkoiset kuin kuu. Kun Endelion kohtaa alaisensa uudelleen, hymy on jo liimattu kasvoille peittämään sisällä sinkoilevaa, suunnattomaksi paisunutta raivoa.