Luku 30: Hänen naurussaan

10 3 0
                                    

Lilika makaa selällään sängyllään ja laskee halkeamia katossa, kun hänen kaulakorunsa värähtää ja Endelionin hologrammi rävähtää näkyviin ilman, että hänen tarvitsee painaa viestintä mistään. Lilika vetää peiton miltei alastoman ruumiinsa suojaksi ja sipoo valkeat hiuksensa pois kasvoiltaan.

"Endelion? Mitä nyt?"

"Noinko tervehdit veljeäsi, joka on taas yläilmoissa?" Endelion nauraa.

Lilika kohottaa kulmiani.

"Mitä pikemmin menet asiaan, sitä parempi."

"Kylmää, sisko rakas, erittäin kylmää", Endelion huokaisee teatraalisesti. Kuva särisee, mutta Lilika erottaa huvittuneisuuden Endelionin joka eleestä. "Mistä tiesit, että minulla on tärkeää asiaa?"

"Et sinä muuten ottaisi yhteyttä."

Hologrammi virnistää.

"Saatat olla oikeassa." Ilme kovenee, hymy hiipuu sekunneissa. "Asiani koskee ruusuja. Minä tahdon koko Krieliin tiedotettavan, että haluan Remin antautuvan."

Lilika ei pysty peittelemään järkytystään, hänen katseensa haparoi väärällä hetkellä.

"Mitä nyt, sisareni? Etkö pysty toteuttamaan määräystäni?"

"Minä kuvittelin, että näin suurista linjauksista keskusteltaisiin enemmän."

"Olen suunnitellut sitä jo kauan. Päätin, että nyt, kun uutinen Ethé Lorianin kuolemasta on varmasti saavuttanut Reminkin korvat, on aika nujertaa hänet."

"Minä kun luulin sinun haluavan vielä leikkiä hänen kanssaan."

"Niinhän minä haluankin. Tämä ei muuta mitään."

"Mikset sinä voi kertoa minulle, mitä suunnittelet? Minä olen sinun itsesi nimittämä väliaikaishallitsija, taivaiden nimissä, kohtele minua sen mukaisesti!"

Hologrammi mutristaa suutaan.

"Voi, Lilika pieni, kohtelenko minä sinua epäkunnioittavasti? Onko tämä nyt kamalan epäreilua pikku Lilikaa kohtaan?"

"Endelion, ole kiltti ja säästä imitaatiosi niille, jotka kostuvat niistä jotakin", Lilika huokaisee. "Kuinka sinä haluat minun kertovan kaikille?"

"Lähetä saarten vartijoille kokoontumiskutsu. Haluan sinun keskustelevan aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista heidän kanssaan."

"Siinä kestää."

"Minulla ei ole vielä kiirettä."

"Kuinka minä tunnen 'aiheeseen liittyvät yksityiskohdat', kun kuulen tästä ensimmäistä kertaa nyt?"

"Siksi minun luotetuin mieheni on siellä sinun kanssasi. Kysy Solasilta, hän tietää."

Lilika sulkee silmänsä hetkeksi. Solas. Tietenkin. Kaikesta huolimatta Solas on yhä Endelionin luotettu, se, joka tietää yksityiskohdat ketään tarkemmin. Lilikan kehoa kylmää, kun hän ajattelee makaavansa sellaisen miehen kanssa, joka samaan aikaan jakaa hänen isoveljensä syvimmät salat. Ajatus saa kehon värähtämään.

"Lähetä kutsut viestimen välityksellä heti", Endelion ohjeistaa, "ja kerro, että kokous pidetään heti. He pääsevät perille illaksi, jos nousevat laivaan mahdollisimman pian. Päivä on vielä nuori."

"Onko muuta?"

"Ei mitään sellaista, mitä et saisi selville Solasilta."

"Selvä."

Veli on aikeissa heilauttaa kättään ja katkaista, kun Lilika avaa suunsa.

"Odota hetki."

"Minä olen töissä, sisko rakas, etkö sinä muista sitä?"

Kuningas ja ruusuWhere stories live. Discover now