Terror twins ❤️ || JORKO

8

~Joel~

Joonas nukahti vihdoin, joten hivuttaudun varovasti pois hänet halauksestaan ja nousen ylös sängystä. Alan siivota verta lattialta, koska se ei ole kauhean kivaa nähtävää. Ja parempi siivota sen ennen kuin se on jo aivan kuivunutta. Toki on se jo nyt melko hyvin kuivunut kiinni lattiaan. Kun olen siivonnut veren, alan muutenkin siivota asuntoa. Vaikka täällä on varmasti Joonaksen vaimo ollut Joonaksen sairaalajakson aikana, on täällä silti todella pölyistä ja muutenkin sotkuista. Huomaa kyllä että asunnossa asuu kahden pienen lapsen lapsiperhe, sekä koira. Seuraavaksi nostan Joonaksen pyörätuolin ja kiristän paria ruuvia, jotta se on turvallinen. Tämän jälkeen suuntaan keittiöön tekemään ruokaa isona satsina, jotta sitä riittäisi pitkään. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta sen tiedän että en ole Joonasta nyt jättämässä yksin. En missään tapauksessa. Missähän hänen vaimo ja lapset menee, koska hän sanoi, ettei hänellä ole nyt ketään apuna?

Havahdun ajatuksistani kun alan kuulla Joonaksen hätääntynyttä muminaa ja itkua makuuhuoneesta. Riennän huoneeseen ja näen Joonaksen, joka ilmeisesti on vielä unessa ja näkee varmasti painajaista. Hän pyörii levottomasti sängystä, peitto on lentänyt lattialle ja näyttää kuin hän itkisi unissaan. Menen sängylle makaamaan ja vedän Joonaksen kanssani lusikkaan, jonka jälkeen ravistelen ja herättelen häntä samalla, kunnes hän vihdoin säpsähtää hereille ja alkaa huutoitkeä. Käännä hänet itseäni päin ja hän upottaa kasvonsa rintakehääni, jolloin paitani kastuu. Ei anneta sen nyt haitata. "Shh, Joonas ei oo mitään hätää. Mä oon tässä, sä et oo yksin. Se näit vaan painajaista, kaikki on hyvin.", puhelen hiljaa rauhoittavasti ja päästän käteni leikkimään Joonaksen hiuksilla ja hieromaan hänen päänahkaansa. Keinoni näyttävät toimivan onneksi ja pian Joonas jo onkin rauhoittunut.

"Mitä unta sä näit?", kysyn varovasti. "Siitä auton alle jäämisestä ja sit tän päiväsestä.", Joonas sopertaa. "Mitä tänään tapahtu? Pystysitkö sä kertoon, se vois auttaa? Ei tietenkään oo pakko, jos et kykene vielä.", kuiskaan hiljaa. Tunnen kuinka Joonas nyökkää rintakehääni vasten. "T-tulin k-kotiin E-Elsan ka-kanssa ja ha-harmistuin kun la-lapset oli h-hoidossa, m-mut a-aloin he-helliä sit Plutoa. Ha-havahduin kun o-ovikello s-soi ja E-Elsa me-meni avaan o-oven. Ku-kuulin vaan pari sa-sanaa, mut ta-tajusin et E-Elsa on pe-pettänyt mua se-sen miehen ka-kanssa. Ru-rullasin no-nopeesti ma-makuuhuoneeseen su-surullisena, mu-mut sit ne ne ne t-tuli sinne kans. E-elsa ja se mi-mies pu-puhu musta to-tosi ru-rumasti ja E-Elsa ke-kerto olleensa mu-mun kanssa y-yhdessä vaan ju-julkisuuden ta-takia.

E-Elsa kuulemma a-ansaitsee jo-jonkun pa-paremman ja mä o-oon vaan ty-typerä, ru-ruma, lä-läski, la-laiska ja mu-muutenki vaan kuulemma ka-kaikille va-vaivaksi ja liian ra-raskas ty-tyyppi. A-ainakin nu-nuin ne sano ja ha-haukku mua muutenkin ja si-sit se mi-mies alko ha-hakkaamaan ja po-potkimaan mua ja si sit mä kai py-pyörryin. Si-sit he-heräsin ki-kivuissa ja ve-verisenä la-lattialta ja so-soitin sulta a-apua, ko-koska en ha-halua enää sa-sairaalaan.", Joonas sopertaa ja purskahtaa itkuun. "Joonas shh, ei oo mitään hätää. Mä oon tässä, enkä oo sua jättämässä. Mä autan sua niin paljon ku tarvii ja meidän pitää selvittää missä sun lapset on, ne ei voi palata enää äitinsä luokse. Joonas kaikki mitä ne sulle teki on väärin, eikä kukaan ansaitse sellaista kohtelua. Ja älä usko mitään mitä ne puhu, koska sä et oo mitään niitä. Sä oot komea, ystävällinen, hauska ja kaikin puolin upea ja täydellinen, just noin. Aivan omana itsenäsi.", sanon ja rutistan Joonasta erittäin lujaa.

"Sun täytyy tehdä tästä rikosilmoitus. Tiedätkö sä kuka se mies oli?", kysyn. "En.", Joonas sanoo. "No eiköhän se joskus selviä. Elsa pitää nyt kuitenki saada vastuuseen. Ja huolehtia et teidän lapset ei joudu takas sen luokse, se ei oo niille hyvä äiti. Oon ihan varma et Elsa vaan aiheuttaa niille traumoja ja vaikean tulevaisuuden. Sun kanssa niiden pitäs elää.", selitän ja Joonas nyökkää siihen. "Kello on paljon, mennään huomenna tekee se rikosilmoitus ja hakeen lapset. Oon varma et ne on Elsan vanhemmilla hoidossa. Huomasin sen verran et Elsan kamat on kadonnut ja avain ja sormus on näköjään heitetty tohon lattialle, et Elsan ei toivottavasti pitäs enää tulla tänne takas sen miehen kanssa. Ja ota se avain, niin pääset kulkemaan tänne millon vaan, en ite tarvi kahta avainta.", Joonas selittää.

"No hyvä sentään se, et avain on jätetty.", totean ja heti perään kysyn; "Maistuuko ruoka?" Joonas pudistaa vimmatusti päätään. "Sun pitäs syyä.", sanon. "En pysty nyt. Väsyttää ja sattuu, haluan vaan nukkumaan takas.", Joonas sopertaa. "No sit sä saat nukkua, onhan tuo kello jo aika paljon. Hyvää yötä Joonas.", kuiskaan. "Hyvää yötä Joel.", saan vastauksen ja sen jälkeen alan jo kuulla tuhinaa. Joonas on söpö nukkuessaan.

__________

Sanoja: 787

😭❤️‍🩹

"Mun elämä
Milloin siitä tuli näin hirveä
Ihmiset tanssii ja taas se soi

Anna lantion pyörii, huuda wou-wou-wou
Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show
Ehkä tänään sun olo alkaa helpottua
Ehkä tapaat jonkun joka rakastaa sua"

-Maija Vilkkumaa; Mun Elämä-