Terror twins ❤️ || JORKO

48

~Joel~

Herään aamulla Joonas kainalossani suloisesti tuhisemassa, kun hotellihuoneemme ovemme koputetaan. Ainiin mähän tilasin meille aamiaisen tänne. Nousen ylös, vaikkei yhtään huvita ja vedän vain lähimpänä olevan hupparin ja kollarit ylleni, jonka jälkeen menen avaamaan oven. Takaa paljastuu kuin paljastuukin hotellin työntekijä, joka tuo meille juuri aamiaista. Kiitän työntekijää ja odotan että hän poistuu, kunnes palaan sänkyyn ja alan herätellä rakasta avomiestäni tai siis nykyään jo ihan kihlattuani.

"Joonas, rakas ois aika herätä. Meille tuotiin just aamupalaa.", kuiskailen miehen korvaan, samalla kun kevyesti puhaltelen ja painelen pieniä suukkoja hänen kasvoilleen. Mies alkaa näyttää heräilyn merkkejä ja avaa silmät, sulkien ne kuitenkin heti uudestaan. Pian hän saa silmät kunnolla auki ja jäämme tuijottamaan toisiamme, kunnes huulemme painautuvat yhteen hellään, mutta pitkääm suudelmaan. Täydellistä. Erkanemme suudelmasta ja autan Joonaksen istumaan, jotta voimme alkaa syödä aamiaista. Hotellin aamupala on kyllä aina hyvää ja luksusta, kun ei tarvitse itse valmistaa mitään. Samalla kun syömme katselemme televisiosta jotain mitä sattuukaan näkymään tällä kertaa.

Aamupalan jälkeen siistin vielä hieman ulkoista olemustani ja Joonaskin saa vaatteet yllensä vihdoin. Ei sillä että mikään kiire vielä olisi. Heittäydymme sängylle ja jäämme siihen söpöilemään, kunnes on jo aika pakata ja lähteä siivoojien ja seuraavien yöpyjien tieltä. Ei meillä kyllä paljon pakattavaa ole, kun ei me oikeen mitään kummallista ehditty tekemään. Menemme hieman kiertelemään kaupoissa ja käymme myös hoitamassa hiukset uuteen kuosiin. Lapsillekin löytyi uusia vaatteita ja muutama ihanan oloinen kirja. Ne rakastaa kirjoja. Onkohan lapsillekin kerrottu meidän kihloihin menosta, se jää nähtäväksi. Kiertelyidemme jälkeen käymme vielä syömässä, jonka jälkeen suuntaamme rannalle käveleskelemään ihanaan luonnon rauhaan.

Pysähdymme veden äärelle ja otamme kauniita kuvia käsistämme, sekä meistä kahdesta eri poseerauksissa, kunnes vihdoin lähdemme kotia kohti. Ihana fiilis kun ollaan saatu viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia ja Plutoa ja mentiin kihloihin, mutta samalla olo on jotenkin hyvin väsynyt. Tänään ollut yllättävän pitkä päivä loppupeleissä.

-

Pääsemme juuri kotiin Tommin kyydillä, hän haki meidät ja nyt olemme lastemme halauksissa. Heillä taisi olla ikävä. Jätkät, sekä Matilda haluavat nähdä sormukset ja kyllä ne myös pieniä vaikuttaa kiinnostavan. Menemme kakkukahveille kihlautumisen kunniaksi ja sen jälkeen vietämme vielä aikaa yhdessä, kunnes jätkien on aika lähteä ja meidän aika altaa iltapuuhiin. Yllättävän nopeasti ja nätisti jokainen lapsi on nukkumassa ja Joel lähtee käyttämään Pluton vielä ulkona, kun minä jään väsyneenä torkkumaan sohvalle.

Päätän kaivaa puhelimen, jotten nukahda ja etsin sieltä kuvan minun ja Joelin sormuksellisista käsistä, meistä suutelemassa, sekä koko perheestämme. Päätän kyllä peittää kaikkien muiden kasvot, sillä he tuskin julkisuutta kaipaavat. Tänään kuvaan Joelin ja kuvatekstiksi laitan sekä englanniksi, että suomeksi päivämäärän ja tekstin "Minä vastasin tahdon." Sen jälkeen painan postauksen julkiseksi ig. Ovelta alkaa kuulua kolinaa ja pian sohvalla on kanssani Joel ja Pluto ja Joel alkaa myös tehdä ig postausta. Pian tuleekin ilmoitus käyttäjä joelhokka merkitsi sinut julkaisuunsa. Käyn katsomassa kuvat ja näköjään kuvissa on vain meidän kädet, sekä söpö halauskuva rannalta. Kuvatkesti on myös englanniksi ja suomeksi. Joel on kirjoittanut siihen päivämäärän ja tekstin "Hän vastasi tahdon." Katson molempien kommenttikenttiä, jotka ovat räjähtäneen onnitteluista ja kommentoin itse myös Joelin kuvaan sydämiä, kuten hän minulle. Mä en oikeesti vois olla enää onnellisempi, tuntuu kuin olisin unessa. Voiko joku nipistää mua ja kertoa onko tää totta vai satua?

__________

Sanoja: 521

Siis oltiin mummun kaa tänään lähössä kaupan pihalta, ku auto alko pitää aivan kummaa ääntään ja jäi keskelle ajokaistaa. Onneksi siitä kyl pääsi ohi ja onneksi isi saa hinata ja oli töissä vieressä, niin pääsi hinaa. Mut meni melkeen 2h saaha auto hinurin kyytiin, ei ollut mikään helppo homma, koska siitä oli joku pallonivel rikki, akseli irti ja mitähän kaikkea, eli renkaat väänsi aivan eri suuntiin. Voin sanoa et sattuu käsiin ja jalkoihin, ku piti painaa jarrua ihan vinossa autossa ja vääntää rattia kaikin voimin vastaa. Meitä oli 2 jotka väänsi rattia, eikä silti meinannut voimat riittää. Mut hengissä selvittiin siitäkin urakasta ja nyt on auto huollossa.

Meillä oli suojelusenkeleitä mukana, kun se hajos lähtiessä kaupan pihaan. Eli haluun uskoa et meidän edesmenneet kissat ja muut läheiset. 🕊❤️ Jos se auto ois silleen hajonnut vauhdissa, ois voinut olla meille vaikka kuolemaan johtava tilanne, koska renkaat ois kääntynyt aivan eri suuntiin ja autolle ois voinut käydä myös köpelösti. Hyi hitto, en haluu ees ajatella.

---

Mut nyt 0.02 ois varmaan korkee aika mennä nukkuu, ku 6.00 herätus ja 7.00 sijaiseksi töihin kattoo koululaisten perään...