Terror twins ❤️ || JORKO

26

~Joel~

Olemme iltalenkillä Pluton, Joonaksen ja kaksosten kanssa, kun päätämme poiketa reitiltä ja mennä käymään eräällä tietyllä kalliolla. Kalliolla kuitenkin kohtaan karun näyn, sillä joku erittäin nuoren näköinen tyyppi istuu kalliolla ja pitää puukkoa kaulallaan, ilmeisesti valmiina väittämään sen auki. Joonas ilmeisesti huomaa saman, sillä kääntää nopeasti kaksostenrattaat toisinpäin, etteivät kaksoset nää tapahtumia. Onneksi he ovat kylläkin ilmeisesti nukahtaneet rattaisiin. Yleensä se tähän aikaan haittaisi, koska vaikuttaa yöuniin, mutta nyt on vain hyvä asia, että he nukkuvat tällä hetkellä. Jätämme Pluton kaksosten kanssa hieman tähän syrjempään, pystymme kuitenkin tarkkailemaan heitä koko ajan ja lähdemme Joonaksen kanssa etenemään varovasti tyyppiä kohti, jottemme säiläytä häntä.

Kun pääsen tarpeeksi lähelle sanon; "Hei, älä tee sitä. Laske se puukko alas, kaikki vielä järjestyy. Mutta tuo ei oo oikea tapa ratkaista asioita, sulla on vielä taatusti hyvä elämä edessäpäin." Tyyppi hätkähtää ja kääntää päänsä hitaasti minua päin. Nämä järkytyksen hänen kasvoillaan. "Noniin antaisitko sen puukon mulle?", pyydän varovasti. Hän epäröi hetken mutta ojentaa puukon minulle. Annan puukon Joonakselle, joka heittää sen jonnekin ja vedän tuon tyypin alas tuolta kalliolta, ettei hän hyppää alas. Tyyppi alkaa itkeä, täristä ja haukkoa happeaan, jolloin vedän hänet halaukseeni ja tunnen hänen romahtavan päälleni, jolloin itsekkin kaadun maahan istumaan ja tyttö päätyy syliini. Rutistan häntä tiukasti vasten itseäni ja puhelen hänelle rauhassa.

Tyyppi alkaa haukkoa tosi paljon happea ja näyttää että pyörtyy pian. "Hei hei hei, shhh... Ei oo mitään hätää, kaikki on hyvin. Kaikki järjestyy vielä, hengitä mun kanssa samaan tahtiin, jooko? En haluu et pyörryt mun syliin.", puhelen hiljaa ja yritän luoda katsekontaktia häneen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Alan hengittää todella syvään ja rauhassa sisään ja ulos ja painan tyypin pään vasten rintakehääni, jotta hän tuntee ja kuulee hengitykseni, sekä sykkeeni. Pikkuhiljaa hän alkaa rauhoittua ja hengittää kanssani samaan tahtiin ja tunnen hänen halaavan minua tiukasti. "Shh, itke vaan kaikki paha olo pois, itku auttaa.", kuiskaan, kun tyyppi yrittää pidätellä itkuaan. Silloin hän taas murtuu ja halaan häntä entistä lujempaa, meillä ei oo kiire mihinkään. Vilkaisen Joonasta joka katsoo tilannetta sivusta ja seurailee Plutoa ja kaksosia myös.

Kun tyyppi saa itkunsa itkettyä, hellitän hieman otettani ja saan vihdoin katsekontaktin henkilön kanssa. Katson henkilö lähietäisyydeltä silmiin ja näen kuinka hänen aivonsa raksuttavat ja niissä syttyy loppu, jonka jälkeen hän vaikuttaa menevän aivan shokkiin. "Hei, mikä tuli?, kysyn huolissani. "Sä-Sä oot J-Jo-Joel. Jo-Joel H-Hokka.", tyyppi sopertaa. "Niinhän mä oon, mistä sä mut tiedät?", kysyn hymyillen. "Te-teidän mu-musiikki on a-ainoa asia m-mikä mut e-enää pi-pitää he-hengissä, i-ilman si-sitä o-oisin ta-tappanut i-itteni jo a-aikapäiviä si-sitten. Jo-joten ki-ki-kiitos.",  hän takeltelee. Järkytyn kuulemastani ja vedän tuon tyypin taas halaukseeni.

Nyt Joonaksin rullaa luoksemme. "Kuka hän on?", tyyppi kysyy. "Haluatko kuulla salaisuuden, jos se sais sut paremmalle tuulelle?", kysyn. Tyyppi nyökkää. "Tää ei saa sit levitä mihinkään, ennenkuin me kerrotaan ite julkisuuteen?", vannotan tyyppiä. "Lupaan sen, ei mulla oo ees ketään kelle voisin paljastaa mitään.", tyyppi sanoo. "Okei, no hän on Joonas ja hän on mun poikaystävä, tosin ollaan muuttamassa yhteen, joten kohta ihan avomies. Ja nuo tuolla on hänen koira ja lapset, joiden isäpuoli musta tulee.", kerron tyypille. "O-oikeestikko?! E-en o-ois ko-koskaan u-uskonut sua i-isäksi tai to-toimimaan la-lasten ka-kanssa.," tyyppi toteaa. "No mutta nyt kun tiedät meidän jutun, niin voisitko kertoa sun nimen meille?", pyydän. "M-mä o-oon Ma-Matilda Ho-Hokka."

__________

Sanoja: 569

👀