Terror twins ❤️ || JORKO

53

~Matilda~

Palataan tapahtumiin, ennen kun Matilda joutui sairaalaan.

-

Sain juuri saatettua Vanessan kotiinsa ja nyt lähden Pluton kanssa jatkamaan pidempään lenkkiämme. Pluto rakastaa kun saa juosta kanssani, sillä minä en hetkessä väsy siihen puuhaan, toisin kuin isit. Jatkamme tietä eteenpäin, jotta pääsisimme kohta kääntymään pienemmälle polulle, joka johtaa syrjempään. En ehdi ottaa kun muutaman askeleen tiellä olevan kaupan ohi, kun näen yhtäkkiä vanhan kouluuni pahimman kiusaajaporukkani kaupan pihassa mopoineen. Voiiii helvetti, mitä vittua ne täällä nyt tekee. Toivottavasti ne eivät nyt huomaa tuolta pihalta minua.

Pahaksi onneksi he vittu tietysti huomaavat minut, sillä näen mopojen suuntavaan perääni. Lähden juoksemaan nopeasti ja päästän Pluton hihnasta irti. Koira on fiksu ja haluan että hänelle ei tapahdu mitään. "Pluto rakas, juokse jooko turvaan.", kuiskaan ja halaan nopeasti koiraa, kunnes hän lähtee juoksemaan jonnekkin ja itse yritän juosta karkuun mopojengiä, joka on saavuttamassa minua kovaa vauhtia. Yritän juuri kääntyä pienemmälle tielle, kun joku vetää minua vaatteista ja lennän nurin maahan, lyöden päähän täysillä. Tunnen jonkun lyövän minua maahan ja muutaman kerran naamaan, kunnes jo päässä pimenee ja kaikki unohtuu. Seuraavan kerran kun herään olen aivan hämilläni missä olen. Näen vain kirkkaan valon, mutten muista yhtään mitä on tapahtunut.

Pian eteeni astelee valkokaapuinen nuori nainen, joka kertoo olevan lääkärini Veera. Hän testaa ilmeisesti refleksejäni, katsoo jollain kirkkaallaa valolla silmiini ja katsoo jotain monitoreista. Olen kuulemma sairaalassa ja tulen jäämään tänne tarkkailuun, koska olen lyönyt pääni ja mennyt tajuttomaksi. Ilmeisesti myös joku kylkiluu, sekä solisluu on murtunut ja muutamassa kohdassa kehoani on niin syviä haavoja, että ne on täytynyt tikata. Onni onnettomuudessa että kuitenkaan sisäisiä vaurioita minulla ei ole, sillä poliisit olivat ehtineet paikalle ajoissa. He olivat ilmeisesti löytäneet joltain puukon, mutta sillä ei ollut ehditty tehdä muuta kuin pari syvää viiltoa jalkaani ja käteeni.

Kun lääkäri lähtee ehdin vielä toivoa isejä paikalle, kunnes nukahdan. Seuraavan kerran kun herään näen isäni luonani ja juttelen hetken heidän kanssaan tai lähinnä kuuntelen heitä, kunnes he lähtevät ja alan jatkaa nukkumistani. Kunhan vain ensin saan lisää kipulääkettä, sillä sattuu ja paljon.

-

Herään aamulla kun lääkäri kirjaa jotain tietoja ylös ja ilmeisesti lisää suonensisäisesti kipulääkettä. Ilmeisesti jos kaikki menee tänään hyvin, pääsen toivonmukaan viimeistään huomenna kotiin. Toki koska kylkiluu on murtunut, jos yhtään mitään esimerkiksi hengenahdistusta ilmenisi se olisi heti paluu takaisin sairaalaan. Jokatapauksessa lääkäri lähtee ja pian hoitaja tulee tuomaan minulle aamupalaa, joka on ihan siedettävää. Ei vain ole oikein nälkä nyt, mutta yritän syödä edes vähän. Syötyäni laitan kuulokkeet päähän ja puhelimeni laturiin, koska isit toivat ne eilen ja nyt haluan vain selailla sitä. Pian joku hakee astiat pois ja pääsen kunnolla vajoamaan somen maailmaan.

Havahdun ajatuksistani, kun oveen koputetaan ja sisään astelee Joonas, Joel ja kaksoset, jotka tosin juoksevat heti sänkyni luokse. Isi nostaa heidät sängylle ja katsoo että laidat ovat kunnolla ylhäällä, jotta pienet eivät pääse putoamaan sängystä. Isit istuvat tuoleille ja juttelemme yhdessä. Joacim ja Elisabet ovat aivan hämillään ja saan varoitella heitä koko ajan, jotteivat he satuta minua vahingossa. Paikat ovat aika kipeinä ja herkillä tietysti...

__________

Sanoja: 492

Nokia Areena oli ja meni ja oli kyl yks mun elämäni ikimuistoisimmista kokemuksista tähän mennessä. Ikävöin jo sinne takaisin, vakka mulla nyt joku hiton "silmätulehdus" ehkä onkin taaaaiii sit tää on vaan vitunmoista allergiaa..❤️