32

140 22 7
                                    

~Joonas~

Katson Joelia joka kävelee portaikosta luoksemme keittiöön, jossa olemme aamiaisella juuri. Kaksosetkin siis istuvat juo syöttötuoleissaan ja syövät aamupalaksi kaurapuuroa. Ja Pluto nauttii omaa aamiaistaan tuossa lähellä myös. Minä mutustan leipää ja niin luulen että tekee myös Joel, mutta mihis se Matilda jäi? "Joel, mihin Matilda jäi?", kysyn. "Sai paniikkikohtauksen, en oo aivan varma mistä, niin nukahti uudestaan. Antaa sen nyt hetken aikaa levätä, ku nuo kohtauksethan vie aivan helvetisti voimia.", Joel toteaa."Juu, sen ne kyllä tekee. Paniikkikohtaukset ei ole kyllä yhtään kiva asia, mutta onneksi ne menee nopeasti ohi yleensä.", sanon. "Niinpä, ois aivan kauheeta jos ne vaan jatkus ja jatkus tosi pitkään.", Joel sanoo, johon nyökkään. Joel istahtaa pöydän ääreen syömään aamiaista itsekkin tässä vaiheessa.

Syötyämme Joel lähtee kaksosten ja, Pluton kanssa pihalle. Itse jään kotiin, koska Matildaa ei uskalla jättää tänne vielä kyllä yksin. Kaksosten ja Pluton on kuitenkin päästävä ulos käymään ja Joelin on helpompi hoitaa se, koska itse olen edelleen pyörätuolissa jalat kipseissä, hitto kun saisi ne oikeasti jo pois, ne ovat vaan tiellä turhaan. Haluan liikkumaan jo omin jaloin, vaikka tiedän että kuntoutus vie aikaa ja kepit tulee olemaan vielä pitkään kävely apuna senkin jälkeen, kun pyörätuolista vihdoin pääsen pois tulevaisuudessa. Toivottavasti mahdollisimman pian kuitenkin.

Istuskelen sohvalla ja selailen puhelimellani tiktokkia. Sinne kyllä aina uppoaa, vaikka ei haluaisikaan. Havahdun kun alan kuulla ylhäältä ääntelyä ja pian alas saapuukin jo Matilda. "Huomenta, keittiössä on aamupalaa tarjolla. Joel lähti kaksosten ja Pluton kanssa pihalle, että ne saa purkaa siellä energiaa. Täällä oli meinaan melko villi meno vielä äsken ja ihme että tavarat ei lennellyt pois paikoiltaan ja hajonnut.", totean naurahtaen ja näen Matildankin hymyilevän. "Onko kaikki muuten hyvin, Joel sano et sait paniikkikohtauksen kauemmin. Haluutko kertoo mikä sen laukas?", pyydän. "Syön eka aamupalan, koska kauheaa nälkä. Voin kertoa sen jälkeen.", Matilda toteaa. "Se sopii hyvin.", totean hymyillen. Olen muuten oppinut jotenkin saamaan itse itseni pois sohvalta ja sohvalta takaisin pyörätuoliin. Se on helpottanut paljon arkea, mutta edelleen tarvin Joelin apua myös paljon ihan arkiaskareissakin.

Hetken päästä Matilda tulee istumaan sohvalle ja katsoo minua jännittyneenä. "Sun ei oo mikään pakko kertoa, jos et pysty.", kuiskaan. "Khyl mä haluun kertoo, mut jonkun takia mua pelottaa avautua ei vielä niin tutuille ihmisille.", Matilda kertoo. "Ota ihan oma aikas, ei oo mikään kiire.", totean, johon Matilda nyökkää. Alkaen sitten selittää miksi sai aiemmin paniikkikohtauksen. "Saanko halata sua?", kysyn kun Matilda lopettaa puhumisensa ja näyttää siltä että häntä itkettää. "Juu.", Matilda kuiskaa ja liikkuu lähemmäs minua, jotta voin halata häntä sivustapäin.

Halauksemme keskeytyy kun ovelta alkaa kuulua iloinen kikatus ja puheensorina. "Iti, Iti, Iti!", Joacim huutaa juosten innokkaana luokseni halaamaan minua, kunnes hoksaa myös Matildan vieressäni ja menee halaamaan häntäkin. Myös Elisabet juoksee jostain halaamaan minua ja Matildaa. Pian Matildan sylissä jo onkin kaksi pientä innokasta lasta, jotka höpöttävät jotain Matildalle yhtäaikaa. Ei heidän puheesta noin mitään selvää saa, muutenkin se voi olla välillä haastavaa, ainakin Epsusta puhuttaessa, mutta onhan tuo nyt suloinen näky. Matilda on jo nyt aivan kuin osa perhettämme, toivottavasti hän saa jäädä luoksemme asumaan loppuiäkseen. Tai siis siihen asti kun on valmis muuttamaan joskus omilleen. Ei kukaan ikuisesti asu vanhemmillaan kuitenkaan yleensäkään. Joel saapuu Pluton kanssa luoksemme ja istuu Matildan ja kaksosten toiselle puolelle. "Yhmäali.", Joacim huutaa ja menemme kaikki isoon halaukseen, myös Pluto hyppää sohvalle luoksemme. Ihanaa olla osa tätä kaikkea...

__________

Sanoja: 547

Söpöö... 🩷

Terror twins ❤️ || JORKOWhere stories live. Discover now