Terror twins ❤️ || JORKO

10

~Joonas~

Soitin Elsan vanhemmille ja kysyin ovatko lapset heillä hoidossa. Minulle kerrottiin että ovat ja Elsa oli sanonut että minä haen lapset tänään töiden jälkeen sieltä. Ei hän minulle mitään asiasta ilmoittanut, eli ajatteliko hän vai jättää tietämättäni lapset isovanhemmilleen ja unohtaa itsekkin heidät sinne. Vaikka en haluakkaan lapsien olevan Elsan kanssa tekemisissä kaiken jälkeen, on hän kuitenkin heidän äiti ja luulisi että rakkaus omia lapsiaan kohtaan ei noin vain häviäisi, mutta ilmeisesti olen väärässä. Minä en ainakaan mistään hinnasta pystyisi hylkäämään rakkaita lapsiamme, he ovat minulle kaikki kaikessa. Maailman tärkein asia ja opin heiltä koko ajan jotain uutta. Kerroin Joelille mitä puhuimme ja hän oli yhtä järkyttynyt asiasta, kuin minäkin. Nyt olemme kuitenkin matkalla Elsan vanhemmille. Sinne menee noin 1h ajaa.

-

Joel kurvaa auton Elsan vanhempien pihaan ja nousee ylös. Sen jälkeen hän hakee takakontista pyörätuolin, jonka saimme sinne ihmekyllä mahtumaan. Joel laittaa jonkun asian pyörätuolista kokoon ja vie sen suoraan ovelle, koska siinä on valitettavasti portaita jonkin verran, vaikka asunto muuten onkin onneksi tilava. Sen tiedän. Elsan vanhemmat asuvat syrjemmässä isossa omikatotalossa ja heidän piha on myös tilava ja kaksoset rakastavat leikkiä siellä. Siellä on aina ihanan rauhallista olla itsekkin käymässä. Heillä on myös esimerkiksi kissoja, koiria, pupuja, kanoja, lampaita ja poneja. Ihanaa.
Joel tulee ovelleni, avaa sen ja nostaa minut syliinsä. Sen jälkeen hän kantaa minut ulko-ovelle ja laskee pyörätuoliin istumaan, jonka jälkeen soittaa ovikelloa.

Pian oven tulee avamaan Ellen, hän on Elsan äiti. "Hei Joonas, ihanaa nähdä pitkästä aikaa.", hän tervehtii, kunnes jähmettyy varmaan järkytyksestä. Olen varmaan aika raju näky käsi ja molemmat jalat paketissa, pyörätuolissa istuessa ja muutenkin aivan ruhjeilla, mustelmilla ja haavoilla. Elsa ryntää halaamaan minua ja kuiskaa "Mitä on käynyt ja kukas sulla on mukana?"
"Hän on Joel, mun kaveri. Se sattui sopivaan aikaan paikalle ja on ollut apuna. Tuota mennäänkö sisälle, niin voidaan jutella enemmän?", pyydän. "Tottakai, mä keitän meille kahvit. Kaksoset on vielä päiväunilla, eikä viihtis ihan vielä herättää niitä.", Ellen sanoo, johon nyökkään ja menemme peremmälle, jossa tervehdimme myös Jaakkoa. Elsan isää.

Pääsemme pöydän ääreen ja alamme syömään pullaa ja juomaan kahvia, samalla kun selitän heille kaiken tapahtumista. Minulla on aina ollut hyvä suhde appivanhempiini, vaikka onkin järkytys kertoa heille Elsan teoista. Tai no eihän Elsa mua hakannut, mutta muuten. Molemmat ovat järkyttyneitä, mutta eivät sentään Elsan puolella. "Voi Joonas, anteeksi kaikesta. En ymmärrä mikä Elsaan on mennyt, se on ennen ollut aivan ihana tyyppi ja ystävällinen kaikkille.", Ellen sanoo ja kaappaa minut haluakseen, johon myös Joel ja Jaakko liittyvät.

Halauksen jälkeen alkaa kuulua itkemistä. Minun on vaikea pyörätuolilla liikkua, joten Ellen kiiruhtaa vierashuoneeseen ja tulee sieltä itkuisen Elisabetin kanssa. Elisabetin ilme kirkastuu heti kun hän näkee minut ja hänen suustaan karkaa iloinen kiljahdus; "Iti!"
Saan Epsun syliini ja hänen pienet kädet halaavat minua, kun halaan häntä. Kyyneleet valuvat silmistäni ja myös Joppe taitaa herätä. Pian sylissäni on halauksessa kaksi rakasta lastani ja minä itken kuin pikkulapsi. Ikävä on ollut suunnaton. "Iti, mitti tää ittet?", Joacim kysyy. Lapseni ovat siis 2 vuotiaita ja heissä on eroja. Esimerkiksi Elisabet osaa sanoa vasta muutaman sanan ja oppi vasta reilu vuoden iässä kävelemään, kun taas Leon puhuu jo melko selkeitäkin lauseita ja käveli jo ennen kuin oli 1 vuotias.

"Isillä oli vaan niin ikävä teitä ihania ja nyt isillä on hyvä mieli, kun isi saa teidät kotiin ja halata teitä.", isi sanoo. "EI!", Joppe sanoo äkkiä. "Mitä ei?", kysyn hämilläni. "Ei totiin.", Joacim sanoo ja näyttää pelokkaalta. "Miksi ei rakas?", kysyn. "Peottaa.", Joacim jatkaa. "Mikä?", kysyn. "Äiti.", hän sanoo ja alkaa itkeä. "Voi rakas, äiti ei oo siellä. Eikä myöskään tule. Kotona ei oo enää ku isi, Pluto ja te 2 ihanuutta. Tai no on siellä Joel mun apuna, muistatteko te Joelin?", selitän. "Too, te tautto tua.", Joppe sanoo. "Niin teki, onko ok jos se tulee meille hetkeksi asumaan?", sanon. "Too.", molemmat lapset sanovat. "Mahtavaa."

"Mutta isillä on kysymys, miksi äiti pelottaa teitä?", kysyn vaikken tiedä edes ymmärtävätkö he mitään. "Tatuttaa. Lyö. Ito miet tatuttaa myöt. Ja vie taitti lelut ja tavalat. Ja ei taa luotaa.", Joacim selittää, jolloin järkytyn ja alan itkeä. Vittu se ämmä on hullu. Laiminlyö omien lastensa hoidon, kun en ole itse kotona. Tajusin kyllä mitä Joppe sanoi. Äiti ja iso mies satuttaa, vie lelut ja tavarat pois, ei anna ruokaa ja varmaan paljon muutakin.
"Voi rakkaat, isi pitää huolen ettei tarvi enään pelätä. Äiti ei pääse enään teidän luokse.", sanon. Käännän katseeni muihin, jotka näyttävät yhtä järkyttyneiltä, kuin varmaan minäkin.

"Joonas, mä kahtoin et molemmilla on aika paljon mustelmia ja haavereita ympäriinsä, mut aattelin et ne johtuu vaan kesästä ja päiväkodista ja ku lapset nyt yleensäkkin kolhii itseään. Mut voiskohan ne ollakkin Elsan ja sen miehen tekosia? ", Ellen sanoo. "Voi olla. Lapset on niin pieniä vielä, et meidän on varmaan parempi lähteä nyt suoraan varuikis käymään lääkärissä näytillä. Saatas tietää onko mitään muuta vammaa aiheutunut, joka ei näy ulospäin tai josta lapset ei osaa sanoa. Ja sit pitäs varmaan käydä poliisiasemallakkin kertomassa lisätietoja.", totean. "Kannatan, mutta annas nyt ihan eka lapsille kuitenkin vähän syömistä ja juomista ja käytä ne vessassa ennen lähtöä.", Elsa toteaa. "Tottakai. Paitsi että voisitteko te hoitaa sen, haluisin jutella hetken Joelin kaa kahestaan?", pyydän. "Sopii.", Ellen ja Jaakko vastaavat, häipyen lasten kanssa vaipan vaihtoon ja jättäen meidät kaksin.

"Joel, yksi iso pyyntö. En ees tiedä missä asut, ootko sinkku tai mitään muutakaan susta. Mutta voitko sä muutta mun luokse edes joksikin aikaa? Mä oon ite edelleen niin kipeä ajottain ja toipuminen on kovasti kesken, et en mä pysty yksin hoitamaan Plutoa ja kaksosia. Ja ketään muuta mulla ei oo lähellä.", selitän. "Tottakai voin Joonas, mä en jätä sua pulaan. Vannon sen. Ja kuule, ihan sinkku oon ja yksin asun mini yksiössä, kiva päästä sinne teidän upeeseen kotiin asumaan.", Joel toteaa. "Mahtavaa.", sanon ja Joel tulee halaamaan minua.
Joel on ihana, kun auttaa. Mut Elsa ja se mies on hulluja!

__________

Sanoja: 966

Oho, jo 10 luku!

Kertokaapas mielipidettä?

<3