Terror twins ❤️ || JORKO

39

~Joel~

Herään aamulla, kun tömähdän lattialle. Nyt sattui hieman perseeseen, selkään ja päähän. Nousen istumaan ja tuijotan pöllämystyneenä ympärilleni. Joonas pyörii levottomasti sängyssä, mutta on unessa. Hän minut varmaan pudotti alas sängystä. Peittonkn on näköjään lattialle. Tuijotan hetken seinää, kun kuulen ääneen "Joel, mitä sä siellä lattialle teet?" Ravistan hieman päätäni, palaten tähän hetkeen. "En tiiä ku heräsin siihen, et putosin tänne. Varmaan tönäsit mut alas, ku potkit ja pyörit äsken niin levottomasti unessa. Mitä unta sä näit oikee?", tokaisen. "En tiiä, en mitään kai. Mut sori, eihän sattunut?", Joonas kysyy. "Ei, tai no vähän päähän, selkään ja perseeseen, mut mä kestän kyl.", vastaan ja nousen ylös rusahdusten kera. Nappaan peiton lattialta ja vikaisen kelloa, joka on vasta 4.18 yöllä.

Menen takaisin sänkyyn ja vedän Joonaksen kainalooni. "Kello on vasta 4.18, jatketaan unia. Ja mä pidän sua tiukasti halauksessa loppu yön, ettet potki mua uudelleen lattialle.", tokaisen ja painan suukon Jonskun otsalle. "Okei, hyvää yötä rakas.", Joonas mumisee unenpöpperössä. "Hyvää yötä, rakastan sua.", vastaan. "Mäkin sua.", Joonas tokaisee ja painaa suukon poskelleni. Sen jälkeen painaudumme aivan kiinni toisiimme ja vaivamme takaisin unten ihmeellisen maailmaan.

Seuraavan kerran kun herään, en näe vieressäni enään ketään ja kellokin on jo puolipäivä. Nousen istumaan ja venyttelen raajojani ja kuulen kuinka paikat naksahtelevat. Nousen tasajalkaa ylös ja kietoudun vain jonkun pinkin peiton sisään lämpimään. En jaksa laittaa vaatteita päälle, kun tuskin se ketään kiinnostaa. Okei, ehkä Matildaa voikin kiinnostaa, mut muut on mut kyllä alasti nähnyt moneen otteeseen. Lähden alakertaan ja menen suoraan keittiöön juomaan kahvia ja syömään muiden kanssa jo lounasta. Näköjään lasagnea. Syömisen jälkeen lösähdän olohuoneen sohvalle ja Joonas tulee keppien avulla luokseni ja syliini istumaan. Tuijotamme hetken toisiamme, kunnes painaudumme suudelmaan, välittämättä yhtään mitään ympärillämme tapahtuu.

Erkanemme suudelmasta, kun kuuluu kolahdus ja näen Matildan kierivän portaita alas. Siirrän Joonaksen sylistäni ja ryntään Matildan luo. Kokeilen hänen pulssin ja hengityksen, molemmat on onneksi kunnossa. Otsasta valuu verta ja Tommi tuo jonkun kankaan, jolla voin painaa sitä. Kokeilen herättää Matildaa ja nopeasti hän onneksi virkoaakin ja vaikuttaa säikähtäneeltä. Luulen, että hän vain pyörtyi, koska noin nopeaa virkosi. "Hei Matilda, mikä olo?", kysyn, kun hän on herännyt hetken pää sylissäni. "Ihan ok, päätä vähän särkee.", hän vastaa. "Mitä sulle äsken kävi?", kysyn. "Mä en tiiä. Yhtäkkiä vaan alko pyörryttää ku kävelin portaita ja sit vaan pimeni.", hän vastaa. "Sä siis pyörryiy varmaan, miksiköhän? En tiiä, mut nyt mennään käymään sairaalalla, koska sun ottaan tuli aika ikävä haava, ku kierit portaat alas.", totean ja kuivaan kyyneleet, jotka aiemmin valuivat kasvoilleni, sillä olin niin huolissani. Onneksi kaikki vaikuttaa kuitenkin olevan ihan ok.

---

Pääsimme sairaalasta 2h sitten ja Matilda sai otsaan pari tikkiä. Nyt pitää seurata tuleeko muita oireita, koska hän kieri portaat alas ja saattoi siinä rytäkässä lyödä päänsä niihin. "Hei Joonas.", Niko yhtäkkiä toteaa, kun elokuva jota katsoimme loppuu. Kaksoset ovat päiväunilla tällä hetkellä. "Niin?", Joonas kysyy. "Me ollaan saatu päätös aikaa jätkien kanssa.", hän jatkaa. "Ja se on?", Joonas kysyy jännittyneenä. "Sä oot nyt virallisesti meidän bändin kitaristi, jos vain oikeesti haluat sitä?", Niko sanoo. "Tottakai haluan, Kiitos tosi paljon! Eihän tää nyt oo mikään tyhmä pila?", Joonas vastaa. "Ei, ei oo pila. Sä oot jo osa meitä ja soitat upeasti. Sä oot meidän puuttuva palanen.", Tommi sanoo. "Mä en tiedä mitä sanoa, kiitos.", Joonas vastaa. "Ei mitään.", Tommi sanoo ja kaikki tulevat halaamaan Jonskua.

"Nyt otetaan kuva, et voidaan jakaa tieto maailmalle.", tokaisen ja kaivan puhelimeni esille. Pakkaannumme kuvaan ja otan muutaman kuvan. Niistä tuli kyllä hyviä. Menen Instagramiin ja valitsen parhaan kuvan. Sen jälkeen kirjoitan kuvatekstiksi; "Toivottakaa tervetulleeksi Blind Channelin uusi kitaristi Joonas Porko. Saimme hänet osaksi bändiämme tänään ja hän on ilmiömäinen kitaristi.❤️" Kirjoitan saman vielä englanniksi ja julkaisen postauksen. Myös Facebookissa ja Twitterissä tai siis X:ssä. Sen jälkeen menen tiktokkiin ja pyydän Joonaksen syrjemmäs muista. "Jos sopii tehään vielä tiktok video.", tokaisen. "Okei.", Joonas vastaa ja selitän idean, kunnes alamme kuvaamaan.

Asetan kameran kuvaamaan meitä ja menen Joonaksen viereen. "Mulla on teille hyviä uutisia, olemme vihdoin löytäneet bändimme uuden kitaristin. Toivotetaan hänet tervetulleeksi bändiimme.", aloitan ja annan Joonakselle puheen vuoron. "Joo moi vaan, mä oon Joonas Porko ja on suuri kunnia päästä osaksi tätä uskomatonta bändiä. Toivon että tekin tykkäätte mun soitosta ja otatte mut hyvin vastaan. Nähdään tulevilla keikoilla, bye.", Joonas sanoo. Kirjoitan videoon vielä tekstipätkän ja julkaisen sen. Nopeasti kommenttikentät täyttyvätkin jo ❤️ ja tervetulotoivotuksista. Ihanaa.

__________

Sanoja: 718

Huomenna pitäs jaksaa herää 6.00... Ja sit myöhemmin suunta takas omaan kotiin ja Keskiviikkon takas koulun penkille.

Vinkkejä unirytmin korjaamiseen?