Terror twins ❤️ || JORKO

12

~Joel~

Astun sisään studion ovesta ja jo käytävään asti kaikui isoääninen puheensorina. Se nyt ei toisaalta ole ihmekkään, kun viisi miestä tungetaan samaan tilaan tekemään musiikkia. Riisun kamppeeni ja suuntaan ensimmäisenä keittiöön, jossa nappaan jääkaapista energiajuoman ja lösähdän sen jälkeen studion sohvalle makoilemaan. Onneksi laskin energiajuoman sohvapöydälle. Ei nimittäin mene kuin pieni hetki, niin näköjään Niko jo hyppää päälleni, jonka johdosta parkaisen isoon ääneen ja jotenkin onnistumme siinä rytäkässä putoamaan lattialle. Aloitamme siinä sitten painimatsin, jonka minä lopulta voitan. Hahaa, ei kannata alkaa ryttyillä isommille, jos ei halua vaikeuksiin. Niko on edelleen lattialla, joten päätän käyttää tilaisuuden vielä hyväksi ja alan kutittaa häntä. "Joelh, lopetah jo.", Niko nauraa, kun minä vain jatkan hänen kutitustaan. Lopulta kuitenkin tunnen jonkun nostavan minut pois Nikon päältä ja löydän itseni nojatuolista. Se oli Tommi, joka ei ilmeisesti enää jaksanut meidän sekoilua enempää.

"Tommi, meil oli hauskaa.", totean närkästyneenä. "Sä pikemminkim kidutit Nikoa ja saatto teillä joo hauskaa olla, mut meillä ois albumi ja töitä tehtävänä, niin oli parempi keskeyttää ja tulla väliin.", Tommi toteaa, johon vain huokaisen. Välillä tämä albumin teko on niin pitkästyttävää. Mieleeni muistuu yhtäkkiä Joonas ja kiljaisen innoissani "Hei, tulkaas kaikki tänne! Mulla on asiaa! Heti!" Pian olemmekin jokainen koolla ja alan kertoa asiaani muillekkin; "Tuota noin, mulla ois meille uusi kitaristi ehdokas. Mä oon kuullut sen soittoa vaan tänä aamuna ihan pienen pätkän ja nauhotin sen, saatte kohta mini ääninäytteen. Mut olin jo tästäkin pätkästä, heti ensisoinnuista lumoutunut, hän on todella taitava kitaristi."

"Uu, no pistäs se ääninäyte sit heti soimaan.", Olli toteaa innoissaan, jolloin etsin sen puhelimeni syövereistä. Pian sieltä alkaakin kuulua Linkin Parkin biisi. "Wow, hänhän on oikeesti taitava soittaan ja toi kuulostaa helvetin hyvältä.  Jos hän on valmis bändiin liittymään, pitää sopia koesoitto päivä vielä erikseen.", Aleksi toteaa. "Komppaan, mut Joel kukas tämä mystinen kitraisti on?", Niko kysyy. "Joonas Porko.", kerron. "Okei, no mistäs sä löysit tän tyypin?", Tommi kysyy. Alan miettiä tapahtumia ja kyyneleet nousevat silmiini. Voi vittu, enhän minä itke ikinä. Varsinkaan muiden edessä. "S-se se o-on pitkä ta-tarina.", soperran itkun seassa. "Ei se haittaa, kerro meille silto. Meillä on kyl aikaa kuunnells. Se saa sut myös itkeen, niin halutaan olla apuna, jos on jotain vakavaa.", Aleksi sanoo. Huokaisen, mutta päätän kuitenkin kertoa totuuden. Jotenkin he sen kuitenkin saisivat selville. Luotan että jätkät osaavat pitää tämän salaisuuden.

"Okei, mä kerron. Mut siihen on ehtonsa.", sanon. "Mitkäs ne ehot on?", Tommi kysyy. "Tämä asia ei leviä yhtään kenellekkään, eli pysyv vaan meidän viiden välisenä. Mulla ei oo lupaa kertoa näitä asioita, koska en oo ees kysynyt. Joten jos me Joonas kutsutaan paikalle, kukaan ei mee puhumaan tai kysynään siltä mitään aiheesta. Ainakaan niin et se tajuaa et oon kertonut tapahtumista teille, se saa tehä sen sit ihan itse. Onko selvä?", totean ja katson jätkiä piinaavasti. Jokainen heistä nyökkäilee kiivaasti.

"Jos tämä asia leviää minnekkään, te ootte kuolleita ja menetätte paikanne bändissä. Mä luotan teihin nyt tosi paljon.", sanon. "Okei, me vannotaan että asia ei leviä eteempäin ja jää vaan meidän väliseksi.", Olli sanoo, muiden kompatessa häntä. Yritän hieman kasata itseäni, koska tapahtuma järkyttää minuakin edelleen. Toisen näkeminen loukkaantuneena ja hakattuna ei koskaan ole kivaa katsottavaa.

"Okei, no tästä on jo aika kauan aikaa. Olin siis tulossa studiolta kotiin, kun kuulin auton ajavan reilua ylinopeutta ja näin miehen ylittämässä tietä tuplarattaiden ja koiran kanssa suojatiellä. Hän ei ollut huomannut autoa, joka ei hiljentynyt vauhtiaan yhtään. Ehdin huutaa vain "varo" ja ottaa vilaukselta kuvan auton rekisteristä, kun auto oli jo ajanut miehen yli. Onneksi mies ehti päästää koiran irti ja työntää rattaat  sivuun, jottei heille muille käynyt mitään. Paikalla ei ollut muita, joten soitin heti 112 ja jouduin aloittamaan miehen elvytyksen. Auto oli jo kadonnut tässä välissä jo jonnekkin kulman taakse. Ambulanssi tuli ja vei Joonaksem mukanaan kiirrellä sairaalaan, kun taa minä jäin koiran ja lasten kanssa kolmistaan. Enhän mä heitä voinut jättää siihen yksin. Rauhoittelin lapsia, kunnes poliisi saapui paikalle vihdoin. Kerroin heille mitä olin nähnyt ja he ottivat lapset ja koiran haltuunsa, jolloin lähdin kotiin hakemaan auton ja sitten sairaalalle.

Siellä minä sitten monesti kävin Joonasta katsomassa, vaikka emme tunteneet ja Joonas oli koomassa. Tutustuin hänen vaimoon siellä myös. Lopulta Joonas heräsi onneksi koomasta ja pääsin tutustumaan myös häneen ja meillä synkkasi heti tosi hyvin ja juttelimme musiikista ja paljon muustakin. Sitten jossain vaiheessa Joonas pääsi vihdoin kotiin, tosin pyörätuolissa. Koska hänellä oli edelleen paljon haavereita ympäriinsä, molemmat jalat paketissa ja toinen käsi myös ja kylki edelleen arkana. Kuntoutus on siis edelleenkin kesken, mutta hän pystyi silti soittamaan tuon pienen pätkän jo kitaraa, ihme. Enempää en usko että vielä voi, joten koesoitto jää kaukaisuuteen. Mutta voisimme kutsua hänet silti tutustumaan porukkaan, vai mitä?", selitän. "Toihan on kauheeta. Ja joo, kutsutaan todellakin, ei sillä soitolla oo mikään kiire.", Niko toteaa väliin.

"Jep, muta siis täähän jatkuu vielä. Kun Joonas pääsi kotiin, meni jonkun aikaa ja sain paniikinomaisen puhelun ja osoitteen Joonakselta, jolloin lähdin heti hänelle. Onneksi vaihdoimme sairaalassa numeromme varalta. Pääsin Joonakselle, josta löysin hänet makamassa kaatuneena pyörätuolinsa vieressä, isossa verilammikossa. Puhdistin ja sidoin hänen haavat ja autoin hänet nukkumaan, jonka jälkeen siivosin asunnossa. Siellä ei silloin ollut kuin Joonas ja hänen koira. Myöhemmin sain tietää, että Joonas oli pyörtynyt kivun takia. Kipu taas oli johtunut siitä, että hänen vaimo tai no nyt eksä Elsa ja Elsan joku toinen hullu salainen mies, olivat hakanneet ja haukuneen häntä aivan huolella. Lapset olivat hoidossa silloin. Elsa oli jättänyt avaimet ja sormuksen ja häipynyt, joten jospa hän ei enää palaa. Olen siitä päivästä asti, eli nyt vasta aivan muutaman päivän ollut Joonaksen apuna. Koska pyörätuolissa ja yhdellä kädellä kivuissa, koiran ja kahden pienen lapsen kanssa ei ole oikeen helppoa olla. Kyllä, haimme siis hänen lapset kotiin, koska Joonas tarvitsi heitä. Eikä heitä voi päästää sen hullun luokse enään. Teimme myös rikosilmoituksen jo ja yliajosta onkin kuulemma jo epälty vankina.", selitän tapahtumat ja alan itkeä.

Tunnen kuinka monet kädet kertyvät ympärilleni ja halaavat minua. "Joel, toihan on aivan kauheeta. Nyt mä ymmärrän mikset sä halunnut kertoa, mutta vannon et asia jää vaan meidän tietoon. Mut onneksi satuit paikalle ja olit apuna, vaikka mustat onkin hullua kuvitella sut hoitamassa lapsia, koiraa ja miestä. Niitä lapsia varsinkaan.", Niko anoo. "Onhan se outoa, enkä mä varmaan mitään osaa oikeen, mutta silti mä viihdyn niiden seurassa. Ne lapset on oikeesti aivan ihania, kuten Pluto ja Joonaskin myös.", kuiskaan  ja peitän heti suuni kädelläni. Tunnen myös punan poskillani, kun mietin Joonasta ja hänen perhettä, voi helevetti. Enkai mä oo ihastumassa siihen jätkään, sehän on just jätetty raa'asti, eli ei se oo vielä valmis uuteen suhteeseen ja se on varmaan myös hetero, ainakin se oli äsken naisen kanssa yhdessä.

"Meidän Joel taitaa olla ihastunut.", Olli sanoo, mutta Tommi keskeyttää kuittailun heti, koska näkee minun panikoivan. Kiitos Tommi. Tommi ottaa ohjat käsiinsä ja rauhoittaa tilanteen, ennen kuin saan kauhean paniikkikohtauksen. Onneksi. Juttelemme vielä hetken aikaa, kunnes alamme äänittää laulu pätkiä, minun ja Nikon yhteisiä siis...

__________

Sanoja: 1140

Mitä kuuluu?

Mulle ihan hyvää, vaikka jo nyt ahistaakin et ehdinkö saada kaikki kouluhommat ajoissa valmiiksi ennen joulua... Etenkin enkun, jota en osaa yhtään.