Terror twins ❤️ || JORKO

14

~Joel~

"Joonas, herätys.", sanon, samalla kun silitän Joonaksen hiuksia ja ravistelen häntä hennosti. Joonas avaa silmät, mutta sokaistun luultavasti ikkunasta tulevaan aurinkoon ja sulkee ne, avaten pian uudestaan. "Huomenta, kello on 9.00. Meillä ois taas tänään treenit kello 11.00, niin aattelin kysyä lähtisitkö mun mukaan sinne? Jätkät ehdotti et tuut käymään, vaikka et pystykään koesoittoa vetämään. Ne haluaa tietää millainen tyyppi oot?", kerron. "Annankin tosi hyvän ensivaikutelman tän näköisenä?", Joonas toteaa. "Hei kyllä ne ymmärtää. Mä oon niille sanonut ettet voi soittaa vielä, ku oot pyörätuolissa ja sulla on käsi paketissa onnettomuuden takia, sori.", totean. "Ei se haittaa, hyvä vaan jos tietävät jo. Mut joudun varmaan tänään silti avaan lisää tilannetta, ku ne oikeesti näkee missä kunnossa oon.", Joonas sanoo. "Voi olla, mut ei mietitä sitä nyt. Vaan mennään auttaa lapsia aamuhommissa. Ne on kattomassa ohjelmia.", kerron. "Joo, niillä on koko viikko sit 10.00-17.00 varattu hoitoaika, et sen sisällä pitää päästä pois, jos nyt tuun mukaan.", Joonas toteaa. "Tuut sää ja me päästään ja otetaan Pluto mukaan myös, jos käy. Jätkät rakastaa koiria ja se voi rauhoittaa suakin.", ehdotan. "Sopii."

Vaihdan eri vaatteet päälleni ja autan myös Joonasta pukemaan. Koska Joonaksella on edelleen jalat paketissa, hän vetää ylisuuret kollarit ja minulta lainatun t-paidan päälleen. Jos tulee kylmä, niin sitten vaan pitkähihainen päälle, niin että käsi jää paidan alle, jos ei rikota hihaa. Autan Joonasta lisäämään korut ja laittamaan hiukset ja teen saman vielä itselleni, sen jälkeen autamme kaksosia pukemaan ja käymään vessassa, sekä pesemään hampaat. Molemmilla heillä on ihanat pitkät, mutta vaaleat ja kiharat hiukset, sekä siniset silmät, kuten Joonaksella. Kyllä heidät tunnistaa hänen lapsiksi hyvin. Menemme vielä aamupalalle, kunnes otan tarvittavat asiat ja suuntaamme päiväkodille. Päiväkoti on lähellä, kut treenis. Joten päätimme mennä kävellen ja Joonas pyörätuolilla. Pakkaan häntä päiväkodilta kyllä, jos hänen voimat ei riitä loppuun asti. Pluto haistelee paikkoja ja pysähtelee välillä, myös tarpeensa hän onneksi tekee.

Pian pääsemme päiväkodille ja viemme lapset sisälle, jossa iloinen hoitaja tulee ottamaan heidät vastaan. Jossain vaiheessa hän kuitenkin pyytää meitä hetkeksi sivummalle juttelemaan tai siis Joonasta, mutta Joonas haluaa minut myös. Hän kysyy miten Joonas pärjää kaksosten kanssa ja mistä johtuu, että lapsilla on paljon mustelmia huomattu eilen hoidossa. Selitämme tilanteet täysin, jotta huoli poistuisi ja kerromme että asia on jo hoidossa viranomaisilla. Meillä on onneksi todistusaineistoa myös aiheesta, joten hoitaja uskoo meitä ja kiittää että kerroimme asiat suoraan ja kuulemma Joonaksen ei enää tarvitse ilmoittaa erikseen jos minä haen lapset hoidosta, vaan se on täysin okei. Yleensä nimittäin jos joku muu kuin vanhempi hakee lapsen hoidosta, siitä täytyy ilmoittaa. Muuten lasta ei saa luovuttaa muille.

Saamme lapset vietyä ja suuntaamme studiolle. Pian olemme perillä ja menemme hissillä oikeaan kerrokseen, jossa kaikkien muiden, paitsi Ollin kengät jo ovat. Riisun ulkovaatteet ja autan myös Joonasta riisumaan, kun ovi käy ja Olli tulee sisälle, tervehtien meitä. Pian menemme peremmälle, missä jätkät juttelevat jostain sohvalla kahvikuppien kanssa. Käyn hakemassa keittiöstä myös minulle ja Joonakselle kahvia ja istahdan sitten sohvalle. Joonas rullaa pyörätuolin viereeni ja nostan hänet siitä sohvalle. Mukavampi sohvalla on istua. "Jätkät tässä on nyt Joonas, Joonas tässä on muu Blind Channelin bändi.", totean. "Terve vaan.", kuuluu monesta suusta yhtä aikaa. "Esitelkäähän nyt ittenne.", kehotan ja pian kaikki ovatkin jo esittäytyneet. "Joonas, saanko kysyä? Mitä sulle siis on käynyt, et oot pyörätuolissa ja raajat paketeissa?", Niko kysyy.

Yllätyn kun Joonas kertoo heille koko tarinan, ilmeisesti koki sen helpoimmaksi. "Aivan, pikaista toipumista ja oon pahoillani kaikesta mitä oot kokenut.", Tommi toteaa. "Kiitos.", Joonas sanoo. "Miten Jori on pärjännyt sun, kaksosten ja koiran kanssa, en ois koskaan kuvitellut häntä lasten kanssa.", Aleksi sanoo. "Hyvin, Joel on luonnonlahjakkuus niiden kanssa. Kaksoset rakastaa Joelia ja Joel kyl näyttää aina niiden kaa tyytyväiseltä.", Joonas tokaisee. "Niin   mä oonki, ne on ihania.", sanon ja jätkät hymyilevät ja vilkuilevat minua oudoksuen. "Joel, mihin Pluto meni? Se ei tullut tänne?", Joonas kysyy. Käyn etsimässä Pluton ja löydän hänet  nukkumassa Joonaksen takin päällä, joka ei näköjään pysynyt hengarissa, vaan putosi maahan. Nostan takin hengariin ja herätän samalla vahingossa Pluton.

Pluto juoksee muiden luokse ja pian sieltä kuuluu ihastelua jo. "Hän on siis Pluto.", Joonas toteaa ja kertoo koirasta muutakin, kunnes alamme treenata ja Joonas jää kuuntelemaan  soittoamme. Pluto on eri huoneessa kuin me ja me olemme äänieristetyssä tilassa, joten toivotaan että hänen korvat ei kärsi. Treenin jälkeen tilaamme ruokaa, juttelemme, heitämme läppää ja hölmöilemme normaalin tapaan. Joonas on aivan kuin osa porukkamme jo. "Me ei voida ennen koesoittoa ottaa sua bändin viralliseksi kitaristiksi. Mut aateltiin silti sanoa jo nyt, et oot silti joku osa meitä ja saat tulla tänne millon vaan käymään ja pääset meidän bändiryhmään jo. Meillä synkkas niin hyvin. Ja jos tarviit joskus apua, eikä Joel tajua auttaa, niin ota meihin yhteyttä. Meiltä saa aina pyytää apua.", Niko toteaa. "Oikeestikko?!", Joonas kysyy ja nyökkäilemme. "Kiitos, tosi paljon.", Joonas toteaa ja halaa minua, koska istun hänen vieressään. Tunnen perhoset vatsassani ja punastuvani. Miksi juuri nyt täällä, eikä vaikka kotona yksin...

__________

Sanoja: 812

Jorko time ❤️