Terror twins ❤️ || JORKO

38

~Tommi~

Torkun sohvalla, samalla kun Aleksi ja Nikl leikkivät kaksosten kanssa. Matilda on Pluton ja Ollin kanssa lenkillä ja Joonas on Joelin kanssa lepäämässä, sillä Joelilla on paha migreenikohtaus. Tai siis veikkaan kyllä että he tulevat pian alas, sillä aikaa on vierähtänyt muutama tunti jo eteenpäin ja kaksosten täytyisi alkaa nukkumaan varmaan pian. Kello on siis noin 20.00. Nousen ylös ja suuntaan keittiöön valmistamaan iltapalaa. Kun saan sen valmiiksi laitan Plutolle vielä valmiiksi ruoan ja menen hakemaan Alelta ja Nikolta kaksoset syömään. Samalla ovi kolahtaa ja Olli, Matilda ja Pluto palaavat lenkiltä ja liittyvät seuraamme. Syömisen jälkeen menemme laittamaan kaksosille yöpuvut päälle ja pesemään hampaan. Olli alkaa lukea iltasatua ja minä menen katsomaan Joelin ja Joonaksen tilannetta.

Raotan ovea ja näen suloisen näyn. Joonas on hereillä ja hieroo Joelin päänahkaa, kun Joel nukkuu hänen kainalossaan, pitäen Joonaksen rintakehää tyynynään. "Joonas.", kuiskaan, jolloin mies havahtuu tähän hetkeen. "Kello on 8.50, Olli on lukemassa kaksosille iltasatua, mut luulen ettei ne ala nukkuun ilman teitä tai ainakin sua.", kuiskaan. "Oho, onko kello jo niin paljon? Mä tuun, jos autat mut pyörätuoliin?", Joonas vastaa. "Tottakai.", totean. Joonas siirtää varovasti Joelia päältään, mutta mies kuitenkin herää. "Mikä olo?", kysyn. "Ihan ok, pää ei oo enää kipee, eikä huono-olo.", Joel vastaa. "Hyvä kuulla, tuu alas juttelee kohta, mut herää nyt ihan rauhassa. Kello on kohta 21.00, tulin hakee teitä tai ainakin Jonskua laittaa kaksoset nukkuu.", totean. "Okei, mä tuun kans.", Joel toteaa.

-

Istumme sohvalla ja katson kun Joonas ja Joel syövät iltapalaa, jonka jälkeen huoneeseen laskeutuu täysi hiljaisuus. "Joel, pystysitkö sä kertomaan mikä sulla oikeen on tänään ollut? Sä huusit lapsille ja studiolla meille, joka ei oo yhtään sun tapasta ja ylipäätään sillon studiolla romahdit pariinkin otteeseen itkemään, joka ei myöskään oo sun tapaista. Äläkä sano et kaikki on ok, ku selvästikään se ei pidä paikkaansa.", totean ja vilkaisen Joelia, joka näyttää haluavan porautua sohvasta läpi maan alle ja liikehtii levottomasti. Joonas vetää hänet halaukseen ja saa miehen suudelman avulla rauhoittumaan hieman. Katson Joelia, joka näyttää uupuneelta ja siltä että alkaa pian itkeä. Kukaan ei sano mitään, on vain hiljaisuus. Ehkä hivenen  kiusallinen sellainen.

"Mä-mä en oikeen i-itekkään tiiä tai a-ainakaan osaa myöntää syytä mu-muille tai ees i-itelleni. Tai o-osaan, mutta en ha-halua my-myöntää s-sitä.", Joel sopertaa jotain ja näyttää katuvan sanojaan heti. "Joel hei, se on okei. Ei me sua kertomaan voida pakottaa, mut se vois auttaa sua eteenpäin.", Niko tokaisee. Joel huokaisee raskaasti ja nyökkää. "Mä-mä ta-taidan olla vä-vähän uu-uupunut tähän ka-kaikkeen. S-siks mä ro-romahin s-studiollakin. M-musta tuntu et J-joonas ri-riskeera te-terveytensä ja j-jotain käy ja niinhän siinä sit kä-kävikin. M-mua pelottaa t-toivutko sä J-joonas k-oskaan, jos teet aina asioita l-liian no-nopeaa ja j-jos niin käy, mitä me-meille käy?

Mä e-n ha-h-halua l-loukata ke-ketään, mutta mu-musta t-untuu etten mä enää j-jaksa k-kohta. Va-vaikka la-lapset, k-koirat, t-työ ja te ka-kaikki ootte ihania, mun voimat hi-hiipuu. On a-aika ra-raskasta h-hoitaa 2 vi-vilkasta taa-taperoa, te-teiniä ja k-koiraa yksin. Siihen pä-päälle auttaa J-joonasta, si-siivota, te-tehä r-ruokaa ja käydä tö-töissä. Sen li-lisäksi ADHD ja u-uniongelmat va-vaikuttaa myös. Si-siks mä o-oon ollu tämmönen tä-tänään, oon niin u-uupunut ja m-mua kaduttaa mun k-käytös tä-tänään. Anteeksi.", Joel selvittää.

"Voi Joel, mikset sä aiemmin oo kertonut, mitä tunnet?", Olli kysyy. "Ja ei sun pidä pyytä mistään anteeksi, vaan meidän. Miten me ei tajuttiin sun oloa jo aiemmin tai tarjota teille apua.", Ale toteaa. "Mä en pystynyt. Musta tuntu et petän bändin, jos jään tauolle. Mä tiesin et Joonaksella on kestettävää, eikä muita apuna, joten mun on pakko jaksaa. Enkä uskaltanut myöntää, etten kohta enää itekkää jaksa tätä kaikkea. Pää on sekasin, ku niin paljon viimeaikona tapahtunut uskomattomia asioita. Mä en halunnut näyttää muiden silmissä heikolta.", Joel sanoo.

"Joel rakas, katoa mua.", Joonas kuiskaa ja nostaa Joelin katseen itseensä. "Sä et missään nimessä oo heikko ja mä ymmärrän sun tunteita hyvin. Vaikka sä oot mun avomies, se ei tarkoita et sun pitäs jaksaa yksin tehdä kaikki. Ei kukaan jaksa ja apua voi aina pyytää. Eiköhän jätkäksi osaa olla apuna?", Joonas kuiskaa. "Tottakai ollaan, aina saa kysyä apuun ja Joonas puhuu asiaa.", tokaisen. "Ja nyt me tehdään niin, että bändi jää hetken tauolle kaikesta ja me autetaan teitä. Te saatte luvan lähtee kahdestaan jonnekkin pikkulomalle ja me jäädään pyörittä tätä taloa ja hoitaan Plutoa ja lapsia.", tokaisen ja muut nyökkäilevät. "Miltä se kuulostaa?", Niko kysyy. "Mahtavalta, kiitos jätkät.", Joonas tokaisee. "Kiitos.", kuiskaan. "Ei mitään, ystäviä autetaan hädässä. Suunnitellaan huomenna enemmän.", Olli sanoo. "Joo, mä meen nyt laittaa ig, et bändi jää hetken tauolle.", Ale vastaa. "Okei.", toteamme.

"Kello on jo nuin paljon, jäättekö yöksi?", Joonas kysyy. "Joo.", vastaamme ja alamme laittamaan sänkyjä olohuoneeseen, sillä vierashuone on nyt Matildan huone. Levitämme sohvan, jolloin siihen mahtuu 2 nukkumaan, eli Olli ja Aleksi. Lattialle menee 2 patjaa, toisella nukun minä ja toisella Niko. En tiedä miten täällä niin paljon patjoja on, mutta eipä se kai haittaakkaan mitään. Juttelemme vielä hetken aikaa ja katsomme elokuvaa, kunnes alamme nukkumaan...

__________

Sanoja: 879

Hyvää uutta vuotta 2024, mää olen takaisin kirjoitustauolta. Tai ainakin yritän palata kirjoittelun pariin taas pikkuhiljaa takaisin, katotaan miten koulu antaa sen onnistua.❣️

Miten ihmisillä lähtenyt vuosi käyntiin? Teittekö jotain lupauksia? Toivoitteko jotain?

Mä ite toivon vaan, et saatais maailmaan rauha ja oppisin oleen yliajattelematta kaikkea, koska se uuvuttaa.

-

Mä haluun myös muistuttaa, että vaikka paljon näin vuoden alussa monet postailee hienoja lupauksia uudelle vuodelle ja saavutuksia edelliseltä vuodelta, niin vaikka itellä ei olis mitään sellasta, nii sillä ei oo väliä.

Mä tiedän että maailmassa on paljon ihmisiä, joille vuoden saavutus voi olla ainoastaam vaikka vaan se, että selvisin hengissä ja oon täällä edelleen. Ja mä oon hiton ylpee teistä kaikista, jotka selvisi vaikeuksista huolimatta tänne asti. Jatkaakaa samaan malliin, paremmat päivät on vielä edessä. ❤️

Mun vuoden saavutukset oli lähihoitajaksi valmistuminen, Amk pääseminen ja ajokortin saaminen. Mutta voin vaikka vannoa, et ei oo kyl ollu mikään helpoin vuosi siltikään itellekkään, mut kaikesta selvittiin ajan kanssa ja nyt vaan toivon en ens vuosi on parempi ja toivon kaikille teillekkin parempaa ensi vuotta.❤️

Love ya ❤️