Terror twins ❤️ || JORKO

37

~Joel~

Saavumme Matildan kanssa päiväkodin pihalle ja avaan meille portin. Kävelemme pihan puolelle ja Samuel tulee tervehtimään ja kertomaan lasten päivästä minulle. Etsin heitä katseellani ja näen Elisabetin leikkimökillä ja Joacimin kiipeilytelineellä. "Hei, mä on Samuel. Kukas sä oot?", Samuel esittäytyy Matildallekkin. "Moi, mä oon Matilda.", Matilda sopertaa ja katsoo minua apua pyytävän näköisesti, joten otan ohjat käsiinsä. "Matilda on mun tytär ja toivonmukaan tulevaisuudessa kaksosten isosisko, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.", totean. "Aivan, kiva tavata.", Samuel toteaa hymyillen ja Matildakin alkaa hymyillä pienesti.

"Matilda käytkö sä hakeen Epsun tuolta leikkimökiltä, jos mä nappaan  Jooan?", kysyn. "Sopii.", Matilda vastaa ja lähtee leikkimökille päin. Itse suuntaan hiekkalaatikolle, jolle Joacim on tässä välissä ehtinyt. Pääsen hiekkalaatikolle ja nappaan pojan syliini, ennen kuin hän ehtii karkaamaan. Pian Matilda saapuu Elisabetin kanssa luoksemme myös. Menemme sisälle kirjaamaan lapset ulos ja haemme tarvittavat tavarat kotiin mukaan. Sitten huikkaamme ulkona vielä heipat Samuelille ja Veeralle, sekä muille lapsille ja lähdemme kotia kohti. Pian pääsemme perille ja heti ovella vastassa on innokas Pluto, sekä Olli ja Aleksi. "Me mennään käyttää Pluto lenkillä ja Tommi tilas just pizzaa. Tulee pian.", Olli toteaa. Niin annoin heille avaimeni kun lähdin studiolta hakemaan kaksosia, koska he välttämättä vaativat sitä. "Okei.", vastaan ja autan kaksosia riisumaan ulkovaatteet ja pesemään kädet, jonka jälkeen he juoksevat katsomaan Pikku Kakkosta, sillä kello on hieman yli 17.00.

Itse lösähdän myös sohvalle lasten kanssa uupuneena ja Matilda katoaa kai omaan huoneeseensa tekemään jotain. Pian ovikello soi ja Tommi hakee pizzamme. Kaksosilla on varmasti ainakin kauhea nälkä jo. Tommi laittaa pizzat esille ja minä menen pesemään kaksosten kädet ja laitan heille ruokalaput, sekä nostan syöttötuoleihin. Alamme syömään ja pian Olli ja Ale tulevat myös ulkoa ja Pluto kerjää vieressä maistiaisia. Matildakin tuli syömään. Syömistilanne on yksi iso kaaos, sillä kaksoset vain pelleilevät ja leikkivät ruoalla. Välillä he toivovat pizzaa, mutta mikää maku ei kelpaa ja kauhea huuto alkaa sen takia.

Tunnen kuinka pääni yrittää tulla kipeäksi ja tämä meteli ei auta asiaan yhtään. Viimeinen niitti on, kun maitopurkki kaatuu ja maitoa leviää jokapuolelle. "Voi vittu nyt! Jokainen hiljaa ja rauhoittuu!", huudan ja säikähdän sitä itsekkin. En mä halua huutaa muille tai lapsille etenkään, nehän vittu pelkää mua. Tunnen miten kyyneleet nousevat silmiini ja olen jo lähdössä juoksemaan ulos, kunnes tajuan että Tommi taas nappaisi minut kiinni. Juoksen siis vaan minun ja Joonaksen huoneeseen, paiskaten oven perässäni kiinni ja romahdan sängylle huutoutkemään. Olen oikeasti aivan loppu tähän, eikä päänsärkykääm ainakaan helpotu itkemällä. Lopulta taidan itkeä itseni uneen.

Herään jossain vaiheessa kolinaan ja  alan kuulla Joonaksen ja Nikon ääntä, eli he tulivat. Mä en poistu siis täältä pitkään aikaan, koska a) mä en oo vielä valmis kertomaan miksi suutuin ja miksi romahdin studiolla, b) mä oon edelleen vihainen siitä mitä Joonakselle tapahtu studiolla ja c) mä en haluu olla heikko muiden silmissä. Kuulen kun huoneen ovi raottuu, mutta esitän nukkuvaa. Se ei kuitenkaan toimi ja kuulen Joonaksen äänen "Joel, mä tiiän ettet sä nuku oikeesti."
"Entä sitten, mä oon sulle ja teille edelleen vihainen, enkä halua nyt puhua!", huudan ja se on virhe. Päässä vihlaisee ikävästi ja silmäni painuvat kivusta hetkellisesti kiinni.

"Joel, onko sulla kaikki kunnossa?", Joonas kysyy. "Kaikki on kunnossa, jätä mut nyt vaan rauhaan!", tiuskaisen ja hieron päätäni, yrittäen samalla pidätellä kyyneleitäni. Haluaisin vain romahtaa ja kertoa että mikään ei ole ok juuri nyt. "Joel, toi ei mee läpi. Sulla on nyt joku, sattuuko sua johonkin?", Joonas kysyy. En vastaa mitään, mutta nyökkään ja hieron ohimoitani, jos se yhtään auttaisi. "Tommi, tuotko lasin vettä ja Buranaa! Löytyy vessan vierestä lääkekaapista! Ja sit vielä kylmällä veellä kostutetun pyyhkeen, niitä on vessan kaapissa!", Joonas huutaa. "Älä huuda, jooko.", mumisen. "Sori.", Joonas vastaa. "Joo!", kuuluu vastaus ja pian luoksemme asteleekin Tommi. Olen edelleen vihainen Joonakselle, mutta nyt haluaisin vain halin, koska tämä kipu meinaa ottaa vallan minusta.

"J-joonas.", soperran. "Niin?", hän kysyy. "S-saanko mä ha-halin?", kuiskaan. "Tottakai rakas.", Joonas vastaa ja koska hänellä ei ole tässä keppejä, Tommi auttaa hänet sänkyyn kanssani. Joonas ojentaa minulle särkylääkkeen ja vesilasin ja nielen sen nopeasti, vaikertaen kivusta. "Tommi, mä jään pitää tästä huolta nyt. Jutellaan myöhemmin, jos sopii? Voitteko kuitenkin joku jäädä vahtimaan kaksosia, Plutoa ja Matildaa, ainakin joksikin aikaa?", Joonas sanoo. "Tottakai.", Tommi vastaa ja lähtee alas sammuttaen valon huoneesta ja sulkien oven perässään.

Joonas kaappaa minut kainaloonsa, jolloin romahdan täysin. "Voi rakas, sattuuko sua nuin paljon?", Joonas kysyy. "Joo, mut ei tää johu vaan siitä.", mumisen. "Mistä sit?", Joonas kysyy. "Mä oon ollu tänään ihan kauhee kaikille ja mulla on ollu tosi huono päivä ja mua kaduttaa mun käytös. Sit mua suututtaa sun ja muiden studiokäytös edelleen ja en ees tiiä.", totean ja alan taas itkemään. "Voi rakas, kaikilla on joskus huonoja päiviä ja tehdään virheitä, muta niistä myös opitaan. Mun pitää kans tunnustaa yks juttu ja sanoa et mäkin opin tänään virheestä. Mä sain kivaa noottia sairaalalla mun touhuista ja mun jalkaa tuli tikit. Mun pitää loppupäivä kulkee pyörätuolissa ja mä en saa liikkua niin paljon kepeillä moneen päivään vielä, ku tänään liikuin. Anteeksi, ku en kuunnellut sua.", Joonas kuiskaa. "Sä saat anteeksi.", kuiskaan.

"Mutta nyt sä alat nukkumaan, koska mä nään miten paljon suhun sattuu täl hetkellä ja jutellaan paremmin asioista ku heräät. Mä kuulin et Tommi, Olli ja Aleksi ainakin haluaa selvittää jotain sun kanssa vielä. Enempää ne ei vaan kertonut.", Joonas sanoo. Nyökkään pienesti. "J-joonas, mua o-oksettaa ja päässä heittää.", kuiskaan. Joonas pääsee nopeasti istumaan ja ehtii juuri sopivasti ojentaa minulle roskapöntön, kunnes laatta lentää. Joonas ojentaa paperia, johon pyyhin kasvoni ja juon vettä päälle. Olo on tosi voimaton ja en tiedä ehtikö lääke edes vaikuttaa.

Joonas huutaa vielä Tommin paikalle ja selittää tilanteen. "Joel, mitä oireita sulla on?", Tommi kysyy ja selitän vaikeasti tilanteen, kunnes laatta lentää uudestaan. "Mä haen sulle vielä Panadolia. Sulla saattaa olla migreeni ja siihen saattaa auttaa ibuprofeenin ja parasetamolin yhdistelmä.", Tommi toteaa ja häipyy palaten pian takaisin. Nielen lääkkeen ja kaivaudun peiton alle. Olo on todella  tukala ja silmissä vilkkuu vain valoja. Joonas laittaa otsalleni viileän ja kostean pyyhkeen, joka helpottaa hieman oloa ja vetää minut kainaloonsa, alkaen hieroa kevyesti päänahkaani. Tommi häipyy oksennusroskiksen kanssa ja jotenkin Joonas saa minut nukahtamaan päänahka hieronnalla ja rauhallisella puheellaan. Onneks mulla on Joonas...

________

Sanoja: 1024

Migreeni on kamalaa, etenkin aurallinen... Voin sanoo et meillä kärsii äiti, minä ja pikkusisko ja sisko pahimmillaan jopa "halvaantuu" hetkellisesti toispuoleisesti. Se on pelottavaa, vaikka johtuu vaan migreenistä...