Terror twins ❤️ || JORKO

56

~Matilda~

Makoilen sängyssä ja juttelen Vanessan kanssa, joka asettui viereeni makaamaan. On perseestä kun sattuu, mutta jospa tämä tästä. Kauankohan kestää ennen kuin olen siinä kunnossa, että pystyn palaamaan kouluun takaisin. Saa nähdä. Onneksi kuitenkin Vanessa tuli käymään ja voi auttaa tehtävissä, jos en niitä itse osaa. Isit tuskin osaa auttaa kunnolla missään tehtävissä kuitenkaan. Ne ei oo ollut kuulemma koulussa koskaan kauhean hyviä, kun muut jutut vei menessään. Musiikki varsinkin, mutta se nyt onkin hyvä asia. On mullekkin kyllä ehtinyt sattua vaikka mitä tämän lyhyen elämäni aikana. Hullua miten nopeasti aika vain menee eteenpäin.

"Syömään!", kuuluu Joonaksen huuto alhaalta. "Okei, tuutko auttaan mut turvallisesti sinne?! Pahoinpelkään, että en pääse yksin liikkumaan vielä hetkeen!", huudan takaisin. "Joel tulee auttaan sut alas, oon hieman pulassa!", Joonas huutaa. "Okei!" Ainiin nyt pitäisi varmaan esitellä Vanessa ja kaksosetkin toisilleen. Viimeksi kun Vanessa oli meillä ekaa kertaa kylässä kaksoset ei sattunut näkemään häntä, vaikka olivat kotona kanssamme. Harvinaista.

Pian Joel saapuukin jo ylös ja auttaa minut Vanessan kanssa keittiöön. Joonas oli valmistanut uunikalaa ja perunamuusia, sekä herkullista salaattia. Ruoka tuoksuu ja näyttää niin houkuttelevalta. Istumme pöydän ääreen syömään. "Moi, kuka sä oot? Mä oon Joatim.", Jooa sanoo osoittaen Vanessaa. "Jooa, ketään ei saa osotella", isi sanoo. "Anteeksi."

"Ei se mitään. Mä oon Vanessa. Oon Matildan uusi luokkalainen ja kaveri.", Vanessa kertoo. "Jee, Matiltalla on uusia kaveleita!", Jooa hihkuu innoissaan. Alan hymyillä leveästi. "Sä taidat olla Elisabet?", Vanessa kysyy. "Too", Epsu vastaa. "Kiva tutustua.", Vanessa toteaa, kunnes pääsemme kunnolla syömään. Ehdimme syönnin lomassa jutella vaikka ja mitä kaikkien kanssa.

"Vanessa, voidaanko palata mun huoneeseen?",  kysyn syötyämme. Väsyttää, sattuu ja haluan taas makaamaan omaan sänkyyn. "No tottakai voidaan, täähän on sun koti. Ei mun.", Vanessa vastaa hymyillen. Joel auttaa minut takaisin huoneeseeni ja Vanessa tulee viereeni istumaan. Kuuntelemme hetken musiikkia ja juttelemme, kunnes kello lähenee jo 18.00. "Sori Matilda, mun on pakko lähtee kotiin jo. Kello on jo sen verran paljon ja mulla on läksytkin tekemättä ja huomiseen kokeeseen lukua vielä edessä.", Vanessa toteaa.

"Okei, heippa. Oo varovainen, kun en nyt pääse suua edes saattamaan tässä kunnossa.", tokaisen. "Oon varovainen, heippa.", Vanessa sanoo ja antaa minulle vielä jäähyväishalauksen. "Tuu heti kun ehdit taas käymään.", sanon. "Tottakai.", Vanessa vastaa hymyillen, kunnes oikeasti lähtee.

"Isiit, haluun sinne!", huudahdan ja pian Joonas on jo auttanut minut sohvalle muiden seuraan. Juttelemme ja kuuntelemme yhdessä musiikkia, kun kaksoset tanssivat ja Pluto nukkuu kippurassa vieressäni ihan minussa kiinni. Nopeasti aika kuluu ja pitää alkaa iltapuuhiin.

Isit joutuvat auttamaan kipujen takia minua vaihtamaan jopa yöpuvun päälleni. Se on hieman ahdistavaa koska olen teinityttö ja he aikuisia miehiä, vaikka isejäni ovatkin. Mutta selvisin siitä hengissä, kuten myös iltapalasta. Nyt makoilen jo sängyssäni ja luen jotain nuorten romaania, jotta väsähtäisin enemmän. Pian oveni raottuu ja Joonas tuo minulle lääkkeen ja vettä. Nielaisen sen nopeasti, jotta kivut vihdoin hellittäisivät ja antaisivat mahdollisuuden alkaa yöunille kunnolla.

Toivotan hyvät yöt ja jään vielä hetkeksi lukemaan, kunnes kipu hieman hellittää. Laitan kirjan pois, etsin hyvän asennon ja sammutan lukulampun, kunnes etsin hyvän asennon ja alan nukkumaan. Hyvää yötä maailma...

__________

Sanoja: 500

Olin vaihteeksi tänään muutaman tunnin äitin sijaisena iltapäiväkerhossa. Kyllä vaan tällaset aina joskus tulevat yhden päivän sijaisuudet tuppaa väsyttämään. Vaikka tuossa paikassa sentään lähes kaikki oli mulle tuttuja ihmisiä ja tiesin kuitenkin paikat ja tavat hyvin etukäteen, mutta siitä huolimatta. Kyllä semmoset edes muutaman päivän pituset on kivempia tehä.