Terror twins ❤️ || JORKO

44

~Matilda~

"Matilda äskenen biisi meni todella hyvin. Sä oot todella taitava ja kehityt kokoajan pianonsoitossa entistäkin paremmaksi. Kokeiltaskos soittaa tuo biisi niin, et sä soitat saman ku äsken ja mä soitan tällä toisella pianolla samaan aikaan vähän säestystä.", Vera ehdottaa. Hän on siis minun pianonsoiton opettajani ja todella hyvä opettaja onkin, ilman häntä en olisi näin hyvä vielä pitkiin aikoihin,  vaikka aikaa, työtä ja kärsivällisyyttä tähän pisteeseen pääseminen onkin vaatinut ja paljon. Olen onnellinen että Joelin ja Joonaksen kautta pääsin hänen oppeihin, aiemmin opiskelin vain itsekseni. Tai no kävin mä tunneilla niin että teoria tuli hyvin tutuksi, mutta siellä soitettiin paljon vain klassista musiikkia, nyt pääsen soittamaan ihan kunnon biisejä myös. Taino onhan klassiset laulut myös kunnon lauluja, mutta ehkä tajusitte mitä kuitenkin meinasin.

Hengitän syvään sisään ja ulos ja valmistaudun soittamaan seuraavaksi yhdessä opettajani kanssa yhtä lempi biisejäni. Soitto saa ajatukset muualle ja taidan alkaa myös huomaamattani laulamaan. Soiton loputtua opettajani antaa raikuvat ablodit ja kehuu myös lauluani, jolloin tajuan että lauloin ääneen ja jäädyn. "Hei älä sitä murehi, et lauloit ääneen ajatuksissasi. Sulla oli Matilda aivan uskomaton ääni, susta vois kuule tulla tolla äänellä vaikka artisti.", opettajani kehuu ja saa hymyn huulilleni. Olipas kiva kuulla, että lauluääneni on jonkun muun mielestä kaunis, en itse ole samaa mieltä asiasta.

"Matilda kello on 16.30, eli pitäs lopettaa. Kiitos tästä tunnista ja heippa.", opettajani sanoo. "Kiitos sulle ku opetat niin hyvin, nähdään sit ens viikolla taas. Heippa.", sanon. "Heippa.", opettajani sanoo. Otan kassini ja lähden ovesta ulos. Puen ulkovaatteet ja suuntaan pihalle, missä minua on näköjään jo odottamassa autokyyti, ihanaa. "Titto tuli.", Joacim ja Elisabet alkavat heti kiljumaan innoissaan. "No heippa teillekki söpikset.", totean ja änkeän turvaistuimien väliin keskipenkille istumaan. Vähän on ahdasta, mutta ei voi mitään, pakko kestää. Onneksi on vain lyhyt matka kotiin, niin ei kauaa tarvitse kestää ja pääsee kotiin syömään.

"Onkos teillä nälkä?", isi kysyy. "On.",  sanon, kuten pikkuiset. "No mitäs jos ajettas Mäkkärin autokaistan kautta?", iskä kysyy. "Ei tu mennään titälle työmään.", Joacim sanoo. "Kai se sekin käy?", Joel sanoo hieman kysyvästi. "Joo.", vastaan. "Okei, sinne siis.", Joonas vastaa ja pian löydämme itsemme jo tilaamassa ruokaa. Siirrymme pöytään istumaan ja pian saamme ateriamme, joita alamme syömään. Hieman on kyllä sotkuista puuhaa, etenkin pienillä, mutta tuskinpa sen mitään haittaa, jos hieman sotkua syntyy syödessä. Nopeasti ateriat on tuhottu ja pieniltä jääneet jämät myös syöty ja nyt suuntana onkin jo koti. Söimme aika kauan aikaa, jotta pienet saavat syödä rauhassa, joten kello on jo aikalailla 18.00.

Pääsemme kotiin ja olen kyllä aivan poikki tästä päivästä. Koulussa oli poikkeuspäivä, meillä oli koulu-uinnit. Se oli kyllä aika ahdistavaa, koska en ole sinut kehoni kanssa. En mä kuitenkaan kehdannut poiskaan olla ja ihan hyvin lopulta meni, jos paniikkikohtausta ei lasketa ja sitä että lähdin hieman aiemmin sen takia pois altailta peseytymään. Nousemme autosta ja lähdemme sisälle. Olen väsynyt, joten suuntaan omaan huoneeseeni tekemään heti läksyt pois ja kertamaan huomiseen ruotsin sanakokeeseen. Laitan myös vastamelukuulokkeet korville ja kuuntelen soittolistaani samalla.

20.30 päätän lopettaa lukemisen, eiköhän se ihan hyvin menee, tein jonkun 2h kouluhommia. Pakkaan repun huomiselle valmiiksi ja etsin myös kouluun asun. Valitsen pari vaihtoehtoa, joista voi aamulla fiiliksen mukaan valita kumpaa pukee. Vaihtoehdot on siniset farkut ja Marimekon mustavalkoinen raitapaita tai mustat kollarit ja keltainen muumi huppari, jossa on kuvana Pikku Myy. Valitsen myös molempiin asuihin sopivat korut pöydälle, sekä haen vielä sukat ja mustan nahkavyön, jos päädyn farkkuihin. Vaihdan pyjaman päälleni ja lähden suuntaamaan alakertaan, jossa menen syömään iltapalaksi muroja.

Syötyäni haen kirjan ja käperryn sohvalle viltin alle lukemaan sitä, samalla kun Joel ja Joonas jotain söpöilee sohvan toisessa reunassa. Kai ne muka katsoo Kärppien peliä, jonka ne jotenkin on telkkariin saanut näkymään, vaikka näyttää kyllä enemmän joltain ihan muulta. Peli loppuu voittoon ja minua alkaa kyllästyttää isien nuoleskelu, joten totean meneväni nukkumaan ja toivotan hyvät yöt heille. Suuntaan omaan huoneeseeni ja käperryn peiton alle. Luen vielä hetken aikaa, kunnes sammutan yövalon ja alan nukkumaan.
(A/n Ei mitään muistikuvia mikä tässä on oikeasti taaskaan vuodenaika menossa.)

__________

Sanoja: 658

Tän luvun teossa meni aivan liian kauan, ku samalla kuuntelin tiktokista laulu liveä ja katoin vuoronperään The Voice of Finlandia ja Kärpät-Ilves peliä telkkarista. Ja minä kannatan kyllä Kärppiä, onneks voittivat 😂❤️ (Tosi terveellistä aivoille varmaan tää multitaskaus 😅)