Terror twins ❤️ || JORKO

33

~Matilda~

"Mitäs te haluaistte syödä tänään?", Joel kysyy kun erkanemme halauksesta. "Mataloonia.", Joacim vastaa heti. "Me syödään sitä aika usein Jooa, pitäskö syyä joskus jotain muuta? Vai haluaako kaikki makaronia?", Joonas kysyy. "Mulle nyt on ihan sama.", Joel vastaa ja katsoo Elisabetia, joka pudistaa päätään. "Mitäs meidän tytöt haluaa syödä tänään?", Joonas kysyy. "Miten ois vaikka kanasalaatti?", ehdotan. "Kuulostaa hyvältä, mitä mieltä Jooa ja Epsu ois siitä?", Joel kysyy. Elisabet nyökyttää päätään ja Jooa toteaa heti "Yi, talaatti on pahhaa." "No entä jo tehään kanasalaattia ja sit voidaan ottaa erilleen vähän kanaa ja tehä pikkusille sitä pastaa salaatin siaan lisukkeeksi?", ehdotan. "Sehän kuulostaa hyvältä, kompromissi on saatu aikaan. Kelpaako kaikille?", Joonas kysyy. "Telpaa.", Jooa sanoo.

"Mä voin tehdä salaatin, mut pitää eka käydä kaupassa hakee ainekset.", totean kun käyn katsomassa mitä kaapista löytyy valmiiksi. "Mä lähen sun kaa kauppaan. Pärjäätkö Joonas sen aikaa kaksosten kanssa vai mennäänkö kaikki kauppaan?", kysyn. "Eiköhän me täällä pärjätä sen aikaan, nyt kun mä oon oppinut ite pääsen pois ja takas pyörätuoliin. Mä soitan jos tulee joku hätä tai ongelma ja tarvitaan apua.", Joonas toteaa. "Okei.", Joel vastaa ja suuntaamme kauppaan. Kaupassa kävelen erään hyllyn ohi, jossa on hautakynttilöitä ja enkelipatsaita muun muassa. "Joel?", totean kysyvästi. "Niin Matilda?", Joel kysyy tullen luokseni. "Voidaanko käydä Juulian haudalla?", kysyn.

"Jos sä tiedät missä se on. Mä oon aina halunnut käydä siellä, mut en oo koskaam saanut tietää mihin hänet on haudattu. Oon kuvitellut et siellä ulkomailla jonnenkin. Musta on tuntunut kamalalta tää 10 vuotta, kun en koskaan ehtinyt hyvästelemään Juuliaa, enkä edes oo päässyt käymään haudalla.", Joel kuiskaa ja näen kyyneleen putoavan hänen silmästään, jolloin päätän halata miestä, vaikka olemme kaupassa. "Tiedän kyllä ja muista et mikään ei oo sun vika vaan äitin. Tai siis Meerin ja sen uuden kumppanin. Yhtä hulluja molemmat.", totean ja saan Joelin hymyilemään pienesti. Teemme ostokset loppuun ja sen jälkeen suuntaamme hautuumaalle. Kävelen määrätietoisesti hautuumaan porteista sisälle ja lähden etenemään kohti oikeaa hautakiveä, Joelin seuratessa tiiviisti kannoillani, kunnes pysähdyn tietyn kiven kohdalle. Siinä se nyt on, Juulian hauta.

Juulialla on sydämen muotoinen hautakivi, jossa lukee;

Pieni prinsessamme

HOKKA
Juulia Ava Veronica
☆ 1.6.2008 ✝️ 11.5.2013

Katson Joelia, jonka silmät ovat aivan täynnä kyyneleitä. Menen hänen luokseen ja tunnen kuinka omatkin silmäni kostuvat. Halaamme Joelin kanssa toisiamme ja katsomme hiljaa hautaa. Jossain vaiheessa sytytämme molemmat haudalle kynttilät ja Joel asettaa haudalla kauniin enkelipatsaan. Minä laitan haudalle myös kukat, jotka ostimme. Tuijotamme hautaa ja alan puhumaan "Hei rakas isosisko. Mulla on sua aivan kauhea ikävä ja mä toivon et sä voit olla edes musta ylpee, vaikka äiti oli mitä oli. Mä myös toivon että sä et oo vihainen sun oikealle isälle, Joelille mistään. Mä löysin reittini hänen luokseen ja hän pelasti mut ja kertoi tapahtumien oikean kulun. Äiti on se hullu, isi ei oo tehnyt mitään pahaa. Mutta mä rakastan sua ja päästän Joelin ääneen."

"Joel, mä tiiän et haudalle puhuminen voi tuntua oudolta. Mutta mä vannon, että se auttaa. Mä toivon että sä kokeilet puhua Juulialle, se saattaa oikeasti kuulla sut.", kuiskaan ja näen Joelin nyökkäävään. "Hei Juulia, mun rakas esikoiseni, pikku prinsessa. Mä oon onnellinen et tapasin Matildan ja pääsen vihdoin käymään sun luona ja saan Meerin vastuuseen teoistaan toivon mukan ainakin. Mä oon todella pahoillani, että en ole pystynyt pelastamaan sua tai ehtinyt olemaan sulle isä kuin kaksi vuotta tai oonhan mä kai edelleen sun isä. Mä oon kantanut kaunaa omalle typeryydelle, etenkin sille että päästin teidät Meerin mukaan ulkomaille aikanaan. Mä oon ollut surullinen kun en oo ehtinyt, enkä päässyt koskaan käymään täällä sun luona, koska en oo tiennyt missä sun hauta on. Luulin että jossain ulkomailla, vaikka olikin näin lähellä mua koko ajan. Oon onnellinen et Matildan kautta pääsin tänne vihdoin. Mun rakkaus sua kohtaan ei oo koskaan loppunut ja ikävöin sua edelleen kauhean paljon. Olit maailman ihanin pikku prinsessa. Toivottavasti sä kuulet tämän viestin, rakkaudella isäsi Joel Hokka.", kuuntelen Joelin kaunista puhetta.

Halaamme taas Joelin kanssa, kun jostain lentää kaunis lintu olkapäälleni istumaan ja lämpö valtaa mieleni. "Tunnetko säkin tän lämmön?", kysyn. "Minkä?", Joel kysyy ja näkee linnun lähestyvän häntä. Joel näyttää hieman pelkäävään lintua, mutta antaa sen kuitenkin laskeutua myös omalle olkapäälleen istumaan. "Nyt mä tunnen lämmön.", Joel toteaa hämillään. "Mä en enää, mut haluun uskoa että lintu on Juulia, joka tuli tervehtimään meitä. Ja varmasti on onnellinen et oot täällä, eikä sulle vihainen koska tunnet lämpöä ja se istuu sun olkapäällä.", kuiskaan, katsoen Joelia jonka huulille nousee kaunis hymy. Lintu on vielä hetken kansamme, kunnes lentää pois. Taivaalta leijailee hänen lähtiessään kaunis valkoinen höyhen. Jäämme Joelin kanssa vielä hiljaisuuteen tuijottamaan hautaa hetkeksi aikaa, kunnes päätämme jatkaa matkaa kotiin. Siellä odottaa jo nälkäiset ja väsyneet kaksoset, Pluto ja Joonas varmasti. Mutta oli ihana käydä moikkaamassa pitkästä aikaa isosiskoa.

__________

Sanoja: 780

️❤️🕊

Hieman jo myöhässä hyvää isänpäivää ja lämpimiä halauksia kaikille, joille tää päivä ei oo helppo... ❤️‍🩹❤️

-

Ja olipas pitkästä aikaa ihana päästä seurailemaan taas Alen liveä. Heti piristy päivä kertaheitolla. Ale sais pitää enemmänkin silmälaseja päässä, musta ne passaa sille, oonko ainoa? 🩷