Terror twins ❤️ || JORKO

52

~Joel~

"Isiit, nälkä.", Joacim tulee ilmoittamaan, kun halailemme Joonaksen kanssa sohvalla. "Isit menee kohta tekemään ruokaa, pitää vielä hetki malttaa oottaa.", kerron. "Voinko mä piiltää sen aikaa?", Joacim kysyy. "Voit tietysti, mitä Epsu jäi tekeen?", Joonas toteaa. "Leikkii nukeilla." "Okei, no mennääs keittiöön.", sanon. Annan Jooalle kynät ja paperia ja alan sen jälkeen tekemään kattaa pöytää, kun Joonas alkoi lämmittää eiliseltä jäänyttä nakkikeittoa liedellä. Pian ruoka on lämmintä ja alamme syömään. Mihinhän Matilda on jäänyt Pluton kanssa, kun ei ole vielä tullut kotiin?

Ruoan jälkeen kaksoset katsovat Pikku Kakkosen, kuten lähes joka päivä. Ohjelman jälkeenkään Matilda ei ole vielä palannut kotiin ja alan oikeasti olla jo huolissani. Menneiden takia aina pieni pelko on läsnä ja pakostakin mieleen nousee ajatus eihän hän ole tehnyt itselleen mitään. "Joonas.", kuiskaan hiljaa, kun lapset menevät huoneeseensa leikkiään. "Niin kulta?", hän kysyy ja painaa suukon poskelleni. "Onko kaikki hyvin?", hän jatkaa, kun näkee kyyneleen vierähtävän poskelleni.

"Joo, kaikki on ok. Tai siis ainakin mulla. Mietin vaan Matildaa, ku se aiko tulla syömään ja ei Plutokaan viihdy yleensä näin pitkillä lenkeillä.", kerron. "Voi rakas, sillä on varmasti kaikki hyvin. Se on selvinnyt vaikeista asioista, niin se pärjää kyllä Pluton kanssa. Jos ne jäi vaan jutteleen Vanessan kanssa.", Joonas vastaa. "Niin kai.", huokaisen.

Kello lähenee jo 19.00, joten päätän lähteä ulos etsimään Matildaa, kun Joonas jää laittamaan lapsia nukkumaan. Tämä ei ole yhtään  Matildan tapaista ja olen huolissani myös Plutosta. Jonkin aikaa ulkona kierreltyäni luovutan ja palaan takaisin kotiin. Kaksoset ovat lähes valmiita sänkyyn ja ryntäävät halaamaan minua tiukasti. Rutistan heitä itseäni vasten, kunnes vien heidät sänkyyn ja peittelen. Laulan tuutulaula ja silittelen molempia, kunnes he nukahtavat ja menen sohvalle istumaan. Missä ihmeessä mun tyttö on?

"Voi rakas, kyllä se sieltä vielä tulee takas kotiin. Jos siitä ei aamuun mennessä oo kuulunut mitään, tehdään katoamisilmoitus. Mut hei mä tiedän mikä auttaa sun oloon.", Joonas sanoo ja könyää taas kunnolla syliini, halaten ja vetäen minut kanssaan suudelmaan, johon vastaan tietysti. Joonas puraisee kevyesti huultani, jolloin avaan sitä ja päästän hänen kielen seikkailemaan ja tutkimaan suuni joka kolkan läpi. Pian myös oma kieleni löytää tutkimusretkelle hänen suuhunsa. Hetkemme kuitenkin keskeytyy kun puhelimeni alkaa soida. Kaivan sen taskustani ja näen tuntemattoman numeron. Kuka mulle tähän aikaan soittaa tuntemattomasta numerosta.

Vastaan puheluun erittäin varuillani, koska en tiedä yhtään keneltä se on ja minkä takia. Puhelun loputtua purskahdan lohduttomaan itkuun ja tunnen käsien kiertyvän ympärilleni ja rauhoittelevan minua. "Soita joku lapsenvahdiksi HETI. Me lähetään sairaalaan niinku NYT. Matilda on viety sinne. Kerron myöhemmin kyl miksi, mut en pysty siihen just nyt.", soperran ja Joonas tottelee. Pian ovikello jo soikin ja sen takana seisoo rakkaat ystävämme, jotka jäävät lapsenvahdiksi. Ennen lähtöämme ovikello soi uudestaan ja takaa paljastuu poliisi, jolla on Pluto sylissään. Päästän Pluton sisälle ja joku ottaa hänet hoiviinsa.

Poliisillakaan ei ole puheluun enää mitään lisättävää, joten pääsemme lähtemään sairaalalle. Joonas ei vieläkään tiedä mitä on käynyt, eikä kyllä kukaan tiedä vielä tarkasti.  Joonas on atm siis rauhallisempi ja siksi kuskinamme. Pääsemme sairaalalle ja jätämme auton parkkiin. Menemme infolle, josta meidät ohjataan Matildan luokse. Saimme poikkeusluvan tulla tähän aikaan, koska Matilda oli sitä kovasti toivonut ja tänne vähän aikaa sitten vasta päätynyt.

Pääsemme Matildan luo joka nukkuu suloisesti monitorien keskellä, jotka mittavaat hänen elintoimintojaan. Purskahdan itkuun katsoessani tytärtäni. Kuinka hauraalta hän tuossa sairaalapedillä näyttäkään, mutta silti niin levolliselta. Kuulemma kaikki on tilanteeseen nähden ok ja hän paranee täysin. Nyt haluan vaana saada kunnollisen vastauksen mitä hänelle on käynyt. Matilda availee silmiään ja pääsemme hetkeksi juttelemaan kunnes hän nukahtaa ja lähdemme kotiin takaisin. Huomenna tulisimme tänne jo aamulla katsomaan Matildaa ja ehkä kaksosten kanssa.

__________

Sanoja: 591

"Kun suru puskee läpi
ovista ja ikkunoista,
on se päästettävä ulos valloilleen.

Avattava kyynelkanavat
selkosen selälleen ja
annettava surun valua
pitkin kasvoja."

~Hauras Elämä~