18

157 23 12
                                    

~Joonas~

Erkanemme kevyestä suudelmasta Joelin kanssa ja käännän katseeni häneen. Joel näyttää säikähtäneeltä ja kalpealta, miksi ihmeessä? "A-anteeksi Joonas, mä- mun-ei, ääh. M-m-mun ei ois pi-piänyt tehä no-noin. Tää o-oli ihan li-liianan a-aikasta. A-anteeksi... M-mä mä y-y-ymmärrän jos ha-haluut mut po-pois täältä nyt ja ja jos et e-enää haluu bä-bändiin. E-eihän kaverit su-suutele to-toisiaan...", Joel sopertaa paniikissa, nousee sohvalta jättäen minut siihen yksin ja juoksee vessaan, lukittautuen sinne. Voi Joel, en mä sulle oo vihainen, se suudelma oli ihanaa. Onneksi kaksoset ja Pluto ovat vielä päiväunilla.

En tiedä kauanko aikaa menee, kunnes Joel vihdoin palaa vessasta ja alkaa pakkailla kamojaan. Mitä ihmettä hän nyt duunaa? Minähän en tästä itse pääsee pyörätuoliin tai liikkeelle, joten tarvitsen hänen apuaan. "Joel tuus tänne.", pyydän ja Joel tulee epäröiden huoneeseen, istahtaen sohvan toiseen kulmaan. "Miks sä niin kauas menit istumaan?", kysyn ja hivuttaudun Joeliin kiinni. "Koska sä taatusti oot mulle nyt vihainen ja heität mut pois sun luota?", Joel sopertaa itkuisena. "No en todellakaan heittäs sua pois täältä. Miks mä niin tekisin? Sä oot auttanut mua niin paljon, Pluto ja lapset rakastaa sua yli kaiken, enkä mä edes pärjää yksin ja ilman sua vielä. Joten sähän et Joel läe täältä mihkää vielä pitkään aikaan pois.", totean ja katson Joelia suoraan silmiin. Niistä paistaa suru, pelko, ahdistus ja paljon muitakin tunteita. Voi Joel, hän oikeasti pelkää että suutuin hänelle. En minä ikinä voisi suuttua tuolle ihanalle miehelle.

"Joel, katoa mua.", pyydän, kun Joel kääntää katseensa maahan. Hän nostaa ahdistuneen katseensa minua päin. "Joel, mä en todellakaan oo sulle vihainen, sä oot aivan ihana tyyppi. Ja mä tykkäsin, tykkäsin tosi paljon tosta meidän suudelmasta, eikä mua se haitannut, ei yhtään. Mä silti haluaisin tietää, miks sä mua suutelit?", kysyn. "M-mä m-mä ra-kastan sua...", Joel toteaa. "Niin mäkin sua, sä oot ihana ystävä.", totean. "E-ei, sä y-ymmärsit nyt i-ihan vä-väärin. Mä-mä ra-rakastan sua o-oikeesti. E-enemmän kuin ka-kaverina.", Joel sopertaa kääntäen katseensa maahan.

"Voi Joel, niin mäkin rakastan sua, enemmän kuin kaverina. Mulla on ollut jo pitkään tunteita sua kohtaan, viimeistään siitä asti ku aloit auttaa mua Elsan ja sen miehen tekojen jälkeen täällä. Mä en vaan oo uskaltanut sanoa sitä sulle ääneen, ois ehkä pitänyt.", kerron ja nostan varovasti sormillani Joelin leuasta hänen katseensa minua päin. Jään taas tuijottamaan Joelia silmiin ja nyt niissä paistaa myös rakkaus, onnellisuus ja ilo, sekä hämmennys ja jännitys ainakin, Joel myös hymyilee nyt varovasti minulle. "Oikeestikko?", hän kysyy hämillään. "Aivan oikeasti Joel, mä rakastan sua yli kaiken.", kuiskaan. "Mäkin rakastan sua.", Joel toteaa ja vetää minut suudelmaan. Tällä kertaa se on syvempi, pidempi, varmempi ja täynnä rakkautta, toisin kuin eka oli hyvin varovainen ja nopea.

"Joel, olisitko sä mun poikaystävä?", kysyn varovasti. "Tottakai, jos sä oikeesti haluut jatkaa elämääsi yhessä tämmösen mihen kanssa, kun minä. Sä saisit varmasti paljon paremmanki kumppanin.", Joel sanoo. "No tottakai haluan, sä oot upea. Ja mä en haluu mitään parempaa kumppania, mä tunnen et me kuulutaan yhteen. Joel, sä oot upea ja täydellinen kumppani mulle. Ihan vaan nuin, omana itsenäsi. Älä koskaan muuta itseäsi muiden takia, vaan ainoastaan jos oikeasti itse haluat muutoksia itseesi.", kuiskaan. "Sä puhut tosi kauniisti ja sä oot kans täydellinen juuri noin.", Joel sanoo kyyneleet silmillään, jolloin halaan häntä.

"Mutta rakas poikaystäväni Jori, Jollu, Joel; mikä ikinä nyt haluutkaan olla. Haluaisitko sä muuttaa virallisesti asumaan mun, Pluton ja kaksosten luokse tänne? Sä kun jo muutenkin kirjaimellisesti oot asunut täällä ja en usko et sun asuntoon mahduttas yhdessä elämään? Ja mä en pärjää ilman sua pitkiin aikoihin.", ehdotan Joelille. "Kyllä, haluan ehdottomasti. Pitää sit irtisanoa oma asunto ja alkaa suunnittelemaan muuttoa tänne, mut sen aika ei oo nyt. Just nyt mä haluun vaan nauttia sun kanssa läheisyydestä, ennen kuin kaksoset ja Pluto herää.", Joel sanoo. "Se sopii mulle paremmin kun hyvin.", kuiskaan ja painaudun taas vasten Joelin lämpimiä ja pehmeitä huulia, joissa maistuu jokin huulirasva. Joku sentään käyttää sitä, mulla itselläni on vaan aivan rohtuneet huulet, kun en koskaan muista niitä rasvata. Suutelemme ja sen jälkeen jään vaan Joelin halaukseen. Joel laulaa hiljaa, pusuttelee kasvojani, silittelee selkääni, näpräilee hiuksiani ja hieroo päänahkaani, kaikki nämä yhdessä rauhoittavat minua niin paljon, että alan hitaasti vaipua uneen ja lopulta nukahdan Joelin syliin. Joelin sylissä ja lämpimässä hallissa, on turvallista nukkua päiväunia.

_________

Sanoja: 727

Joel ja Joonas on nyt saatettu yhteen 💕



Terror twins ❤️ || JORKODonde viven las historias. Descúbrelo ahora