Terror twins ❤️ || JORKO

57

~Joel~

"Iskä rauhotu jooko, saat mun olon levottomaksi ja ärsyttää kun en ite voi liikkua ja varo sitä patsasta!", Matilda kiljaisee kun Joonas tekee jotain ihmeen raivosiivousta. Varoitus tulee kuitenkin liian myöhään, sillä pian kuuluu kuinka patsas putoaa lattialle Joonaksen osuttua siihen imurin varrella ja patsas hajoaa aivan pieniksi sirpaleiksi. Joonas pysähtyy ja tuijottaa kauhuissaan lattiaa, kunnes näen kyyneleet hänen silmissään ja hän juoksee huoneeseemme.

Tuota patsasta ei valitettavasti kyllä enää saa kasaan, mutta se oli Joonakselle erittäin tärkeä. Patsas oli Joonaksen vanhempien tekemä ja annettu Joonakselle, kun Joonas oli täyttänyt 18 vuotta muistoksi omasta perheestään. Siihen oli valettu koko perheen kädet yhteen ja Joonaksen käsi on ollut kyllä ihanan pieni vielä tuohon aikaan. Joel nousee ripeästi sohvalta ylös ja suuntaa hakemaan imurin. Pian lattia onkin siivottu ja Joel tulee luokseni.

"Mulla tuli idea, mut en tiiä onko se hyvä?", sanon. "Mikäs idea se on?", Matilda kysyy. "Tehdään samanlainen patsas, mutta tästä meidän perheestä.", ehdotan. "Tosi hyvä idea. Ei se varmasti alkuperäistä voi koskaan korvata, mutta se tuo tilalle tämän hetkisen perheemme Joonaksen lapsuudenperheen tilalle.", Matilda sanoo. "Näimpä."

Jätän Matildan sohvalle ja menen huoneeseemme, jossa Joonas makaa sängyllä pää tyynyihin painettuna. "Rakas, kaikki hyvin?", kysyn varovasti. "Jooh, harmittaa vaan kun rikoin sen patsaan. Sillä oli niin suuri merkitys mulle.", Joonas kuiskaa. "Mä uskon, se oli kyllä ihana. Me mietittiin Matildan kaa, jos tehtäisiin sen tilalle tästä meidän tämänhetkisestä perheestä uusi. Ei se alkuperäistä ja sen arvoa voi koskaan korvata, mutta kuitenkin. Mitäs sanon?", kysyn kuiskaten. En halua saada Joonasta yhtään enempää poissa tolaltaa. "Tehdään vaan, pitää hommaa vaan tarvikkeet.", Joonas kuiskaa hiljaa.

"Mä hoidan, jos meet Matildan luo. Voin käyä kaupassa kävellen ja ottaa Pluton mukaan lenkille ja hakea vielä lapset samalla.", totean. "Joo, kiitos rakas. Mä meen tekee meille iltaruokaa, lapset on taatusti heti nälkäsiä kun tulee hoidosta.", Joonas sanoo. "Joo."

-

Kävin kaupassa ja Pluto odotti sen aikaa kiltisti ulkona, eikä joutunut varastetuksi. Nyt olemme menossa päiväkodille Pluton kanssa. Sidon Pluton kiinni tolppaan ja menen etsimään lapsiani muiden seasta pihalta ja juttelen kuulumiset hoitajan kanssa, kunnes suuntaamme kotiin. Kotona pääsemme suoraan syömään ja sen jälkeen aloitamme taideprojektimme.

Ensin täytyy laittaa kädet haluttuun asentoon ja alkaa tehdä muottia, eli täytyy malttaa olla muutamia minuutteja täysin paikoillaan. Yllättävän hyvin myös kaksoset malttoivat odottaa, että käsiä saa liikuttaa ja iroittaa muotista. Jonkun ajan päästä muotit täytettiin ja sitten odotellaan joitakin tunteja, ennen irroittamista ja lopputuloksen näkemistä. Tosin saatamme odottaa kyllä jopa huomiseen saakkaa, se tuskin on haitallista. Liian aikaisin ei kannata irroittaa, kun patsas vain hajoaisi.

Patsaan teon jälkeen ilta menee niinkuin yleensäkkin, kunnes olemme enää kaksin valveilla Joonaksen kanssa. Nyt on aika hemmotella häntä. Päätämme käydä  yhdessä pesulla, herkutella, katsoa sarjaa ja hieroa toisiamme, sekä nauttia vain toistemme läheisyydestä ja ajasta kaksin. Jossain vaiheessa Joonas nukahtaa syliini sohvalla. Painan pääni hänen hiusten sekaan ja tuoksutan niitä. Joonaksen hiukset tuoksuu aina tosi hyvältä ja ovat hänelle tärkeät. Sen kyllä on kaikki saaneet huomatta, kun hän asettelee niitä pitkin päivää ja kantaa mukanaan kaiken maailman tököttejä ja aineita hiuksilleen. Mutta ovathan ne nyt hyvässä kunnossa aina, joten kai se kannattaa.

Joonas kuulostaa suloiselta kun tuhisee unissaan. Nousen Joonas sylissäni ylös ja vien hänet sänkyyn. Käyn sammuttamassa telkkarin ja valot, kunnes siirryn itsekkiin sänkyyn. Kaivaudun peiton alle ja pian tunnen lämpimän kehon omaani vasten, kun Joonas unissaan tulee kiinni minuun ja mumisee tyytyväisenä. Hymyilen ja katselen hetken häntä, kunnes painan suukon hänen otsalleen ja kuiskaan "Hyvää yötä rakas", vaikkei hän sitä kuulekkaan. Sen jälkeen annan itsenikin nukahtaa...

__________

Sanoja: 573

Aika söpö lopetus, vaikka ite sanonki. (Tosin taas päätty luku nukkumaan menoon, hups 😅)

Mitä kaikille kuuluu rehellisesti? ❤️

Itellä meinaa mennä hermot itsenäisiin tehtäviin, mut lähiopetusta on melko vähän joka on ihan kiva asia silleen, kun voin käydä hyvin koti kotona, eikä tarvi koko aikaa istua pitkillä luennoilla.