Terror twins ❤️ || JORKO

9

~Joonas~

Herään aamulla kun joka paikkaan taas sattuu mukavasti.
En tietenkään pääse itse ylös, joten alan herättää Joelia, vaikka se tuntuukin kamalalle. Jotenkin en raaskisi herättää häntä, mutta minulla on niin kipeä olo ja vessahätä, että kai se on pakko. "J-Joel.", soperran tuskissani, kuulikohan hän edes mitään. Joel alkaa liikkua vieressäni, eli ilmeisesti hän kuuli minut. Ihme.
"Mitä Joonas?", Joel toteaa aivan unisena, jolloin minua alkaa kaduttaa hänen herättäminen. Harmitus ja kipu sekoittuneena toisiinsa ei ole hyvä asia, sillä silmäni alkavat vuotaa vuolaasti kyynelistä. "Hei Joonas, shh. Mikä on?", Joel kysyy, mutta en saa vastattua hänelle.
"Näitkö painajaista?", Joel kysyy, jolloin pudistan päätäni.
"No sattuuko sua sit johonkin?", Joel jatkaa kyselyään ja saan nyökättyä pienesti. "Okei, ootappa hetki.", Joel toteaa ja nousee ylös sängystä.

Hän suuntaa johonkin ja palaa pian vesipullon ja särkylääkkeen kanssa, jonka nielaisen nopeasti veden kera. Edelleen silmäni valuvat kyynelistä ja tärisen. Noloa, eihän miehet sais itkeä. "Hei Joonas, shh. Ei oo mitään hätää, mä oon tässä. Ja muista että sä saat itkeä kyllä.", Joel toteaa ja vetää minut turvalliseen halaukseen, jolloin alan pikkuhiljaa rauhoittumaan. Lukeeko tuo mies ajatuksia, vai miten hän osaa aina valita juuri ne oikeat sanat.
"Onko joku muu ku kipu hätänä?", Joel kysyy varovasti. "Vessahätä ja sit ahistaa joku. Ja sit harmittaa, ku jouduin herättää sut, ku oon niin heikko etten pääse tästä ees yksin ylös.", totean.

"Voi Joonas, sä et missään nimessä ole heikko ja sä saat herättää mut kuule aivan milloin vaan, älä sitä stressaa turhaan. Ei se mua haittaa, mä autan mieluusti sua. Ja tiiätkö mitä, sä oot vasta toipilas. Sä oot ollut koomassa ja sairaalassa onnettomuuden takia jo pitkään ja sit tullut vielä hakatuksi, niin tietysti sua vielä sattuu ja kaipaat apua. Ja se on ihan normaalia, eikä sitä tarvi hävetä. Mut tiiätkö mitä muuta, mä autan sut nyt sinne vessaan.", Joel sanoo ja nousee taas sängystä ylös. Hän auttaa minut ensin istumaan ja sen jälkeen nostaa syliinsä, koska en pysty seisomaan. Joel vie minut vessaan ja istuttaa pöntölle, jonka jälkeen häipyy oven taakse odottamaan. Saan housut itse pois jaloistani, jolloin pääsen pissalle. Housujen nostaminen onkin sitten eri asia, koska toinen käsi on vielä paketissa ja kylkikin on edeleen hyvin arka. "Joel, on ongelma. Mä en saa housuja ite ylös yhellä käellä vaan, mut en haluu et näät mua alasti, koska mua ahistaa semmonen kaiken jälkeen.", soperran.

"Joonas, ei meillä taida olla muuta mahdollisuutta, kuin et mä autan sua pukemaan ne. Koska en mä voi sua sinnekkään jättää. Mut usko mua, mä en aio jäädä tuijottamaan sun alastonta kehoa ja sä oot upea just noin. Saanko tulla auttamaan?" Joel pyytää. "N-no o-okei.", soperran. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa, vaikka tämä ahdistaakin aivan helvetisti ja tärisen holtittomasti, haukkoen samalla happea. Voi vittu, vielä sitten paniikkikohtauskin. Joel tulee vessaan ja huomaan ettei hän oikeasti katsoa minua, hän tekee vain tarvittavan ja auttaa minulle housut jalkaan, sekä pesemään kädet. Sen jälkeen hän nostaa minut syliinsä, siirtyy sohvalle ja jää pitämään minua sylissään.

"Joonas, kato mua. Kaikki on hyvin, ei oo mitään hätää. Sulla on paniikkikohtaus, mut sä et kuole siihen, vaikka siltä tuntus. Se menee ohi pian. Nyt vaan katot mua ja kuuntelet mun hengitystä ja sykettä.", Joel sanoo ja painaa pääni vasten rintakehäänsä. "Hyvä, nyt anna sun käsi.", Joel toteaa ja ojennan varoen käteni, josta hän tarttuu. "Kiitos, sit kato nyt mua silmiin.", hän jatkaa. En osaa muuta kuin totella, joten nostan katseeni Joeliin ja uppoaa hänen lumoavan kauniin värisiin sinisiin silmiin. "Ja nyt hengitä mun kanssa samaan tahtiin. Ensin sisään 1...2...3... ja sitten puhalletaan pitkä puhallus ulos. Hyvä Joonas, just noin. Syvään sisään ja sitten pitkä puhallus ulos.", tottelen ohjeita ja pian olen jo onneksi rauhoittunut ja sen jälkeen Joel jää vaan pitämään minua hyvänä, kunnes alamme aamuhommiin.

Ammuhommien jälkeen suuntaamme poliisasemalle, koska pakko minun on tehdä rikosilmoitus tapahtumista. Joel tosin käyttää ensin Pluton lenkillä. Tapaamisen jälkeen olo on huojentunut, vaikka tilanteessa minua ahdistikin erittäin paljon. Poliisit aikoivat ottaa asian käsittelyyn ja kertoivat samalla että heillä itseasiassa on jo yksi henkilö pidätettynä epäiltynä päälle ajamisestani. Se oli huojentavaa kuulla ja kuulemma myöhemmin saan tietää lisää asioista.
Joel pukkaa minua pyörätuolissa kohti autoa ja kaivan puhelimeni autossa esiin ja päätän soitan Elsan vanhemmille lapsista. Haluan heidät kotiin, vaikka se tulee olemaan haastavaa, enkä edes tiedä ovatko he siellä.
Onneksi minulla on Joel apunani, ainakin luulen niin.

__________

Sanoja: 719

Just ja just tämän päivän puolella vielä lukua, kuten lupasin. Nauttikaa iltsadusta ne, jotka vielä tähän aikaan tän jaksaa lukea. Ja hyvää yötä teille samalla <3

-

Mäki sain eilen kamat tänne asunnolle ja tänään melkeen kaikki paikalleen. Huomenna sit vielä jotain pientä siivoilua ja viimeistelyä, niin ai että. Ihanaa ku pääsin muuttamaan omilleni <3