Terror twins ❤️ || JORKO

22

Time skip

~Joel~

Viikonloppuna olisi muuttopäivä, pääsen vihdoin muuttamaan virallisesti Joonaksen, Pluton ja kaksosten luokse, ihanaaaaa! Onneksi jätkät ja vanhempani ovat lupautuneet muuttoavuksi, palkkiona pelkkä muuttopizza myöhemmin illalla. Myös molempien meidän vanhemmille on ehditty kertoa tässä välissä suhteestamme ja olemme onnellisia, että kaikille asia oli enemmän kuin okei. Vielä olisi muutamille ihmisille kerrottava ja sitten voisin paljastaa koko maailmalle seurustelevani. No ehkä en, koska pitää olla varma että Joonaskin haluaa sitä. Tunnetun ihmisen kumppanina olo ei aina ole mitään helpointa nimittäin, tiedostan sen kyllä.

Mutta siis Joonas jäi hetkeksi aikaa lasten ja Pluton kanssa keskenään kotiin ja itse tulin nopeasti piipahtamaan kotonani tyhjentämässä kaappeja valmiiksi laatikoihin, koska se nopeuttaa duunia viikonlopulta. Menen makuuhuoneeseeni ja alan tyhjentää kaapissa olevaa tavaraa eri paikkoihin; eli roskiin, kierrätykseen, varastoon tai Joonaksen luokse meneviin. Tavaraa on kyllä aivan helvetillinen määrä, miten sitä aina jotenkin tuppaakin kertymään. Näen kaapissa kauniin puulaatikon, joka on lukittu. Laatikkoon on maalattu kauniita kukkia kuvaksi. Jämähdän tuijottamaan tuota laatikkoa, joka on erittäin upea. Isomummoni sen joskus on maalannut itse ja jotenkin se on päätynyt minulle, en enää muista miten. Kaivelen kaappia hetken aikaa, kunnes löydän avaimet laatikossa roikkuvaan lukkoon.

Työnnän avaimen lukkoon ja käännän sitä, jolloin kuuluu napsahdus kun lukko aukeaa. Irrotan lukon ja avaan laatikon kannen varovasti. Alan itkeä saman tien, kun näen laatikon sisällön. Laatikossa on esimerkiksi paljon paljon valokuvia, 2 kaunista kynttilää, lehtiartikkeleita ja parit söpöt vauvan villasukat. Nostan yhden kuvan käsiini ja alan itkeä kovempaa. Sen jälkeen nostan laatikosta lehtiartikkelin ja alan lukea sitä hiljaa ääneen. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin kaulaleni asti. Se ei tunnu kivalta, mutta en jaksa välittää asiasta. Nyt on kyllä tunteet niin pinnassa ja haluaisin puhua jollekkin asioista, mutta en pysty. Kukaan ei tiedä näistä asioista, paitsi me ja äitini. Mutta hänkin on pitänyt pyynnöstäni asian kaikilta muilta pimennössä, sillä asia on niin vitun vaikea minulle käsitellä. Saatanan Meeri, miksi sä teit silloin näin mulle, mä vielä luotin suhun...

Kyyneleet vaan valuvat ja valuvat ja tunnen kuinka muistot tulvivat pintaan ja saan myös takaumia tapahtumista. Se saa aikaan tunteen, jota en toivonut koskaan enää kokevani. Käteni alkavat täristä, mutta se etenee koko kroppaan ja tunnen miten ahdistus hiipii koko ajan lähemmäs ja alkaa vyöryä ylleni. Yritän naputella ranteessa olevaa ponnaria, mutta se ei auta kyllä yhtään mitään. Hengitykseni tihenee ja muuttuu pinnallisesti ja tuntuu että ajankäsitys ainakin katoaa tyystin. Romahdan lattialle ja itken, itken isoon ääneen. Yritän hengitellä rauhassa sisään ja ulos, vaikka se tuntuukin aika vaikealta. Onneksi yllättävän nopeasti ahdistus alkaa helpottaa ja olo alkaa keventymään.

Nousen ylös, otan kuvan lattialta ja painan sen vastan rintakehääni. Edelleen kyyneliä valuu silmistäni, mutta ahdistus on helpottanut sentään. Siirryn sängylle makoilemaan ja painan vain kuvaa vasten rintakehääni voimakkaasti. Se tuo kuitenkin turvan tunnetta, jollain oudolla tavalla, vaikka kuva nostaakin myös niitä huonoja muistoja pintaaan. Minulla on suunnaton ikävä...

__________

Sanoja: 463

"Happy doo..., siis happy birthday to youuuu." Paljon onnea Joonas ja Joel. <3