Terror twins ❤️ || JORKO

23

~Joel~

Kuulen kun puhelimeni soi ja näen soittajan olevan Meeri, joten vastaan siihen. En kyllä tiedä mitä hän minulta haluaa, vittu luultavasti vain rahaa. "Juulia
on kuollut.", kuuluu puhelusta, kunnes se sammuu. En edes vaivaudu soittamaan takaisin, koska tiedän etten vastausta tule Meeriltä saamaan. Hän teki minulle paskan tempun aiemmin, enkä halua nähdä koko henkilöä enää ikinä. Olen ylipäätään ihmeissäni että hän vaivautui edes tuon asian soittamaan minulle. En ole nähnyt Meeriä tai muitakaan nyt pariin vuoteen, enkä tiedä mitä heille kuuluu edes. Tiedän vain että muutama vuosi sitten Meeri minut jätti ja muutti ulkomaille ja tämän että Juulia on nyt kuollut.

Se sattuu aivan helvetin paljon ja romahdan maahan vain itkemään kaikkea kipua ja tuskaa tilanteen takia pois. Avaan kaapin jossa on kaunis puulaatikko. Nostan sieltä valokuvan, jossa pidän sylissäni pientä tyttöä, sekä kynttilän, uutisen ja villasukat. Rakastin tuota pientä tyyppiä paljon, mutten ehtinyt sitä varnasti koskaan hänelle kunnolla kertoa tai osoittaa, kun Meerin mukaan hän häipyi ulkomaille ja yhteyttä en ole heihin sen jälkeen pitänyt. Olisi pitänyt, sillä nyt kaikki on jo myöhäistä. Voi Meeri olen sulle vihainen edelleen, eikä se koskaan häivy ja Juulia olen ikävöinyt sinua kauan aikaa, mutten koskaan ole sinua saanut enää nähdä tai tuntea lähelläni. Nyt se ei ole enää mahdollista ja se sattuu sydämeeni erittäin paljon. Painan valokuvaa vasten rintakehääni ja itken itkemistäni vaikka kuinka kauan aikaa, kunnes nukahdan.

-

Herään painajaisesta ja pomppaan pystyyn. Katson ikkunast ulos ja siellä on jo pimeää. Vittu paljonko kello on, mun piti olla täällä vaan hetki. Avaan puhelimeni, joka on täynnä soittoja ja viestejä Joonakselta, mutta myös muut ovat tavoittelleet minua. Kello on jo melkeen 24.00, vittuuu. Heitän nopeasti sängyllä ja lattialla olevat asiat laatikkoon, jonka lukitsen ja nappaan jo nyt mukaani. Puen ulkovaatteet ja lähden pian viralliseen kotiini. Vittu toivottavasti edes joku on ollut Joonaksen apuna, laitan viestin kuitenkin. "Anteeksi etten ole vastannut puhelimeen, mä vaan olin niin väsynyt, et olin nukahtanut ja heräsin vasta äsken.", laitan viestin. "Oot kunnossa, se on pääasia. Olin huolissani ku et vastannut ja joku kävi sun luona, mut ei ollu päässy sisälle.", Joonas ke.rtoo. "Joo, mulla tais olla sisältä turvaketju kiinni jonkun takia. Mut kaikki kunnossa ja oon ihan kohta siellä.", kerron. "No hyvä tietää, Aleksi on täällä sit yötä.", tulee viesti. "Ok".

Pääsen kotiin ja menen hiljaa sisälle, koska ainakin kaksoset ja Pluto varmasti nukkuvat jo. Menen peremmälle ja näen Aleksin nukahtaneen sohvalle istualleen ja näemmä lakanoiden laitto on puolitiessä. Hyvä että Joonas oli tajunnut pyytää bändiltä apua, vaikkei vielä virallinen jäsen olekaan niin ainakin jo nyt osa porukkaamme. Tai siis tyynyssä on tyynyliina, mutta peitossa se on vain puoliksi. Laitan peiton valmiiksi ja lasken Aleksin sohvalle makuulleen. Laitan tyynyn hänen pään alle ja peiton päälle. Otan hänen puhelimen ja laitan sen lataukseen, koska siinä oli akku loppumassa. Viimeisenä sammutan yövalon ja television ja suuntaan keittiöön juomaan ja sen jälkeen vessaan ja pesemään hampaani. Tarkistan että ulko-ovi meni lukkoon ja että kaksoset ja Pluto myös uinuvat. Sen jälkeen menen vihdoin makuuhuoneeseen, jossa Joonas nukkuu erittäin leveästi, enkä mahdu hänen viereensä.

Riisun itseni boxerisilleen ja siirrään Joonasta varovasti parempaan asentoon. Kömmin sänkyyn ja kaivaudun lämpimän peiton alle. Pistän puhelimeni latautumaan ja saammutan yövalon. Joo joo yöllä ei saisi ladata, mutta lataan silti. Ei muulloin oo aikaa siihen hommaan. Tunnen kuinka Joonas liikkuu unissaan lähemmäs, joten vedän hänet kanssani lusikkaan ja painan suukon hänen hiusten sekaan. "Hyvää yötä, rakastan sua.", kuiskaan, vaikka tiedän Joonaksen jo nukkuvan.

__________

Sanoja: 567

Taas yöllä kirijottamassa, ku iski motivaatio. 😅

Ärsyttää ku tääl sato jo vähän lunta. Ei se tuu pysyyn ja oli mitätön määrä, mut vittu ei nyt vielä tarvis tulla...