Terror twins ❤️ || JORKO

17

~Joonas~

Aamuhommat on nyt tehty ja olemme tällä hetkellä ulkona lasten, Joelin ja Pluton kanssa. Rullailen pyörätuolissa, kun lapset ovat tuplarattaissa ja Pluto on myös Joelilla valjaissa ja haistelee joka paikkaa. Menemme koirapuistolle ja päästämme Pluton sinne leikkimään. En itse voi hirveän hyvin liikkua, mutta lapset kaipaavat viereiseen leikkipuistoon, joten teemme jaon. Minä jään vahtimaan Plutoa ja Joel menee kaksosten kanssa puistoon hetkeksi aikaan. Katselen Plutoa, joka juoksee innoissaan muiden koirien luokse leikkimään. Hymyilen Plutolle ja annan hänen kuluttaa nyt rauhassa energiaansa pois, kun kerrankin siihen on hyvä mahdollisuus. Pluto ei ole nyt päässyt niin paljon ulos ja liikkumaan, kuin yleensä. Johtuu siitä että en ole itse päässyt hänen kanssaan lenkeille ja Joel on päivät monesti töissä ja on paljon juttuja missä tarvitsen apua kaksosten ja ihan itseni kanssa myös. Vessassa käynti on edelleen hyvin haastavaa yksin ja suihku myös täysi mahdottomuus.

Katselen vielä hetken aikaa koirien leikkiä, kunnes kuulen jo kaukaa Joacimin pälätyksen, Elisabetin kikatuksen ja Joelin puhumisen ja pian he jo ovatkin pääseet luokseni. Pluto juoksee myös meidän luokse, kun kerran hänen nimeään huudan, ihme. Joel laittaa Pluton takaisin valjaisiin ja suuntaamme kotia kohti. "Iti tato, olava!", Joacim tokaisee innoissaan ja osoittaa oravaa, joka juuri juoksee tien ylitse ja kiipeää sen jälkeen puuhun oksien suojaan. "Niimpä näyttää, meniköhän se piiloon meitä ja syömään käpyjä?", kysyn. "Too, meni te valmaan.", Joacim sanoo.
(A/N Säikähin yks päivä ku leikkasin ruohoo ja yhtäkkii putos suoraa päähän syöty käpy. Kattoin puuhun ja näin vaan oravan, joka tuijotti mua. Se puotti sen kävyn ihan varmaan mun päähän aivan tahallaa...)

Pääsemme kotiin, riisumme ja lapset säntäävät leikkimään jotain. Minä menen keittiöön pilkkomaan kurkkua, paprikaa, salaattia ja tomaattia. Joel taas alkaa paistaa jauhelihaa ja laittaa tarjolle myös mm. Salsaa, kermaviiliä, nachoja ja juustoraastetta. Kun jauheliha on valmista, hän alkaa lämmitää mikrossa tortillalevyjä ja kattaa pöydän, itse kutsun kaksoset syömään ja Pluto tietysti seuraa perässä ja tulee kerjäämään. "Mitä luotaa, nältä?", Joppe kysyy. "Tortilloja, eikös ne oo hyviä?", sanon. "Too.", Joacim vastaa. Joel nostaa kaksoset syöttötuoleihin ja laittaa ruokalaput. Teemme heille tortillat, joiden syöminen on kyllä noin pienillä hyvin sotkuista ja lusikka on lopulta apuna. Mutta oma tyyli jokaisella. On se tortillojen syöminen välillä haastavaa meillä aikuisillakin, ainakin minä sotken lautaset täytteisiin, kun ne putoilevat välistä. Täytän nimittäin aina liian täyteen tortillani. Tuttua?

Saamme syötyä ja menemme vaihtamaan kaksosille vaipat ja viemään heidät päiväunille. Sen jälkeen Joel auttaa minut sohvalle katsomaan tv ja menee itse siivoamaan keittiön, jonka jälkeen palaa luokseni. Hän heittäytyy sohvalle, kääntyy niin että pystyy nojaamaan käsinojaan ja vetää minut jalkojensa väliin, jonka jälkeen tunnen hänen käden eksyvän leikkimään hiuksillani ja toinen kiertyy ympärilleni. Alan itse tutkia hänen sormiaan ja unohdan täysin ohjelman mitä katsoin. No ei se haittaa. Oikeasti Joel on niin ihana ja tunnen aina kuinka perhoset lentelevät vatsassani, kun olen hänen lähellään. Minä Joonas Porko taidan olla ihastunut, ellen jo jopa rakastunut. Mutta onhan Joel nyt ihana mies. Ja rakastan myös sitä, kuinka hyvin hän tulee toimeen myös sekä lasten ja Pluton kanssa ja on aina mielellään auttamassa kaikessa.

"Joonas, mitä sä mietit?", Joel kysyy ja havahduttaa minut ajatuksistani. "E-en m-itää tä-tärkeetä.", soperran ja Joel katsoo minua kummissaan, mutta ei sano mitään onneksi. Tunnen kuitenkin kuinka hän alkaa hieroa päänahkaani ja ajatukseni lähtevät taas aivan muille maille, eli Joeliin. "Joonas, mitä sä nyt oikeesti mietit. Sä punastuit jopa?", Joel toteaa. "Enhän.", sanon. "Kylläpäs.", Joel kuiskaa suoraan korvaani ja nousee istumaan, kääntäen minut sylissään itseään päin. Jään katsomaan hänen silmiään ja tunnen kuinka puna kasvoillani vaan pahenee. "Sä muistuta pian paloautoa, mut se on kyl kieltämättä aika söpöä.", Joel tokaisee ja punastuu itsekkin. "Säki oot söpö ku punastut.", kuiskaan. Päämme alkavat liikkua hitaasti toisia kohden ja pian huulemme hipaisevat toisiaan. Ja sen jälkeen me suutelemme....

__________

Sanoja: 618

Joelin ja Joonaksen ensisuudelma. 😘❤️