~Aleksi~
Herään aamulla sohvalta, kun kuulen ääniä makuuhuoneesta. Tulin tänne eilen Joonaksen avuksi kun Joelia ei saanut kiinni, eikä hänen asuntoon päässyt. Hänen piti olla siellä hoitamassa muuttohommia ja autokin kyllä oli pihalla, että en tiedä mitä tuo herra siellä oikeen illalla hommasi. Miten ihmeessä mä muuten olin näin hyvin nukkumassa, oon varma et nukahdin illalla istualleen puhelimella tai jotain. Nousen ylös ja ennen kuin menenen lastenhuoneeseen, käyn katsomassa nukkuuko Joonas. Onnekseni näen myös Joelin nukkumassa Joonaksen kanssa lusikassa, hän minut on siis varmaan tullessaan laittanut parempaan asentoon sohvalla nukkumaan. Ihanaa että tuo mies on palannut kotiin, mutta haluan tietää mitä hän eilen duunasi, kunhan hän herää.
Nyt kuitenkin suljen tämän oven ja annan miesten nukkua, koska kerran olen täällä. Joonas ei pärjää yksin ja Joel on ollut niin kauan apuna, että nuo miehet kaipaavat varmasti paljon unta molemmat. En kyllä tiedä pitäiskö lasten olla päivähoidossa, mutta nyt päätän että eivät ole. Haluan viettää heidän kanssa aikaa ja passittaa myöhemmin Joonaksen ja Joelin kahdestaan ulos treffeille, esimerkiksi syömään ja elokuviin. Sen he olisivat ansainneet kaiken kokemansa jälkeen ja onhan ne nyt sairaan söpö pari, ette voi väittää vastaan. Pääsen makuuhuoneeseen ja nostan itkevän Joacimin syliini, myös Elisabet näyttää heräilyn merkkejä. Jään siis huoneeseen rauhoittelemaan Jooaa, kunnes Epsu jo herääkiin ja siirrymme sohvalle katsomaan aamupiirrettyjä. Jossain vaiheessa menemme aamiaiselle ja ruokin Pluton, jonka jälkeen autan lapsia muissa aamuhommissa ja lähdemme aamulenkille ja puistoon leikkimään.
-
Saavumme kaksosten kanssa puistosta, jossa viihdyimme melko kauan aikaa. Kello on jo yli 11.00 kun palaamme heidän luokseen. Pääsemme perille ja riisun kaksosten ja omat ulkovaatteeni, puhdistan Pluton tassuja ja päästän hänet valjaista vapaaksi. Menemme juomaan, pesemään kädet ja sen jälkeen lapset rientävät leikkimään. Joonas ja Joel nukkuvat edelleen, joten alan valmistaa ruokaa. Teen perunamuusia, salaattia ja paistan kalapuikkoja. Yhden riidankin ehdin setvimään tässä välissä. Kun ruoka on valmista haen kaksoset syömään ja käymme käsienpesulla ensin.
Laitan heidät syöttötuoliin, pistän heille ruokalaput ja annan lautaset joissa ruoka oli jo valmiina jäähtymässä. Kun kaksoset ovat syöneet vien heidät huoneeseensa, jossa laitan kuulumaan äänikirjan ja silittelen molempia, kunnes he nukahtavat. Häivyn huoneesta laittaen oven kiinni ja menen itse syömään tässä vaiheessa. Syötyäni haen läppärini ja alan tehdä työjuttuja koneellani, eli esimerkiksi vastailemaan sähköposteihin, joita on taas kertynyt mukavasti. En ehdi kauan tehdä puuhaa kun Joel ja Joonas vihdoin tulevat huoneesta ja heittäytyvät sohvalle sylitysten. Suljen koneen ja käännyn heihin päin. "Huomenta, tais uni maistua, ku kello on jo 12.27?", totean. "Huomenta, mi-mitä!? Onko se jo niin paljon, missä kaksoset on?", Joonas kysyy paniikissa.
"Rauhotu, kaksoset on päiväunilla. Oon antanut niille aamupalaa ja tehnyt aamuhommat, sit käytiin Pluton ja lasten kanssa puistossa leikkimässä ja pitkällä lenkillä, sit lapset leikki keskenään, sen jälkeen syötiin, luettiin ja nyt ne on päiväunilla ja mä tein vähän työjuttuja koneellani tässä välissä.", selitän. "Kiitos Aleksi, ihan tosi paljon. Tää merkkaa meille paljon, uni on ollut vähän vähissä viime aikoina ja kaikkea on sattunut.", Joel tokaisee. "Niin mä ajattelinkin ja päätin antaa teidän nukkua, koska kaksoset on niin ihania, et niiden kaa kyllä pärjää kuka vaan.", totean. "Kiitos silti, oot sä vaan ihana ystävä.", Joonas tokaisee. Hymyilen kun hän sanoo minua jo nyt ystäväksi. "Samoin.", tokaisen hymyillen.
"Mut Joel mitä eilen tapahtu, ku et vastannut kellekkään ja sun asuntoon ei päässyt käymään?", kysyn. "Mulla oli jonkun takia turvalukko, älä edes kysy miksi, ku en tiiä ja myös äänet pois puhelimesta. Sit se muutto vaan oli niin raskasta ja näin asioita jotka nosti muistoja pintaan, et sit nukahdin vahingossa ja heräsin tosi myöhään ja tulin herättyäni suoraan kotiin.", kerron. "No hyvä ettei mitään sen kamalampaa, mutta jos maistuu niin siellä on kalapuikkoja, perunamuusia ja salaatti, et menkääs syömään.", Ale sanoo. "Joo, onkin kauhea nälkä, kiitos Ale.", Joonas tokaisee ja he menevät Joelin kanssa syömään. Kun he ovat syöneet, passitan heidät laittamaan itsensä kuntoon. "Noniin nyt kun oon tällä, saatte luvan mennä jonkin sortin treffeille, jotka ootte ansainneet. Käykää vaikka elokuvissa, ravintolassa ja mitä tuleekaan mieleen.", tokaisen työntäen miehiä eteiseen päin.
"Mitä ihmettä Ale?", Joel kysyy. "Te tarvitte kahdenkeskeistä aikaa ja oon täällä nyt, niin voin vahtia lapsia lisää. Tää päivä on omistettu teille, olkaa pois kotoa niin kauan kuin tuntuu. Te ootte ansainnut kaiken jälkeen työ, lapsi ja Pluto vapaat, joten nauttikaa ja pitkäkään tänään kahdestaan kivaa.", sanon. "Kiitos Aleksi, ihan tosi paljon.", molemmat sanovat ja Joonas pyörätuolissa, Joel kävellen perässä tulevat halaamaan minua.
-
(A/N Outoo vaihtaa pov tässä vaihees, ku ylleensä en kesken luvun vaiha.)
~Joonas~
Sellaamme autossa finkinon ohjelmistoa ja ostamme liput illaksi elokuvaan ja tottakai siis pyörätuolipaikalla, jotta ei tarvi alkaa säätä sen kanssa miten pääsen leffaan. Nyt tässä on kuitenkin monta tuntia ennen sitä, joten menemme käymään ensin kahvilla, sitten vaateostoksilla, sitten vähän shoppailemme jo joululahjoja valmiiksi, sen jälkeen käymme vielä ravintolassa syömässä, kunnes vihdoin menemme leffateatterille, josta ostamme juomat, hieman karkkia ja yhteiset isot popparit.
Käymme tietysti myös vessassa, kunnes vihdoin pääsemme saliin ja etsimme Salosta paikkamme. Juttelemme kaikenlaista, kunnes elokuva vihdoin alkaa ja pidämme käsistä kiinni. Elokuva tuntuu kuluvan nopeasti ja elokuvan jälkeen olen jo niin poikki ja kello on niin paljon, että menemme suorinta tietä kotiin. Kaksoset ovat jo nukkumassa ja Aleksi on nukahtanut sohvalle. Voi toista. Joel laittaa Aleksin paremmin sohvalle, jonka jälkeen syömme ja teemme loput iltahommamme, siirtyen sen jälkeen makuuhuoneeseen.Juttelemme hetken aikaa, sen jälkeen jäämme halailemaan, pussailemaan ja muuten vaan söpöilemään, hieromaan ja hipsuttelemaan toisiamme, kunnes molempia alkaa väsyttää niin paljon, että Joel vetää minut halaukseena ja nukahdamme siihen. Minä näen unta Joelista, Plutosta ja kaksosista.
__________
Sanoja: 902
💕
Aikas inana Aleksi tässä luvus, vaikka ite sanonki❤️
Ja kiitos Ale, ku julukaset Twitchiin video pätkiä, kummasti piristää päivää aina. Ja kiva ku kattoin tän päivästä pätkää kuulokkeet korvilla olokkarissa ja aloin jollekki kohalle nauraa tosi paljon. Porukat katto leffaa ja siskot oli nukkumassa jo, niin molemmat tuijotti mua vaan silleen ootko nyt toisissas, älä herätä muita. Sit ku yritin selittää niille et mille nauroin, niin eihän ne tietty tajunnut mua yhtään. Si meijän kissakin vissii säikähti mun naurukohtausta, kun heti lähti pois mun luota... 😅🩷
YOU ARE READING
Terror twins ❤️ || JORKO
FanfictionJoonas on nuori mies, joka haaveilee maailman valloituksesta bändin kanssa. Ainoa ongelma on, että sopivaa bändiä ei ole vielä löytynyt. Joonaksella on myös pienet kaksoset, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä monella tavalla. Joelkin on nuori mies, j...