Terror twins ❤️ || JORKO

46

Pitkä timeskip

~Joel~

Tänään on se päivä mitä olen odottanut pitkään, mutta miksi? No se selviää teille vasta myöhemmin. Sen voin kuitenkin taata että aika menee aivan kamalaa vauhtia eteenpäin ja olemme olleet Joonaksen kanssa jo noin vuoden yhdessä. Joonas on myös ollut aikalailla vuoden bändissämmme ja jokainen meistä on täyttänyt vuosia tässä välissä. Aivan kamalaa, miten nopeasti aika oikeasti menee, voisiko joku pysäyttää ajan juoksun. Ja jos jollekkin on vielä epäselvää, niin olemme saaneet päätöksiä ja Matilda on nykyään taas täysin minun lapsen ja asumme jokainen yhdessä samassa isossa Joonaksen omistamassa omakotitalossa tai no kyl mäkin sen nykyään omistan.

Kaikilla meillä menee juuri nyt hyvin, myös Plutolla. Matildakin on alkanut voimaan paljon paremmin mitä silloin kun löysimme hänet itsemurhan partailta. Se jos mikä on ihana asia, hän olisi ollut ja on edelleenkin aivan liian nuori kuolemaan. Hänellä on vielä koko elämä edessä. Mutta ei mun noiden asioiden pariin pitänyt jäädä nyt, vaan mun pitää mennä soittamaan yksi puhelu jätkille. Mitenhän mä sen teen ilman, et Joonas tajuaa? Meen vaikka kauppaan ja soitan samalla. "Rakas!", huudahdan. "Niin?", hän kysyy. "Käyn nopee kaupassa hakeen kahvia, maitoa ja leipää, ku ne on loppu? Tarviitko jotain?" "Jätskiä, jos viihtit tuua." "Okei, mä meen nyt. Palaan mahdollisimman pian."

-

Palaan kaupasta kotiin ja menen purkamaan ostokset kaappeihin. Istahdan sohvalle katsomaan muiden kanssa lastenohjelmia, kun ovikello soi ja sisälle astelee Tommi ja Niko. "Mitäs te täällä teette?", Joonas kysyy hämillään. "Ne tuli vahtiin Plutoa ja lapsia ja sä lähdet mun matkaan nyt.", totean. "Häh, mitäs tää nyt oikeen on?", Joonas kysyy. "Yllätys, selviää sulle kyl ajan kanssa.", tokaisen ja vedän Joonaksen makkariin kanssani. Annan hänelle kauluspaidan ja farkut ja otan itselleni samanlaiset vaatteet, jotka vaihdamme päällemme. Ulkona on ihanan lämmin, sillä kesä tekee kovaa vauhtia tuloaan jo. "Mihin me mennään?", Joonas kyselee. "En kerro vielä.", vastaan vain ja sidon Joonaksen silmät huivilla.

Menemme autoon ja Tommi kuskaa meidät hotellille, jossa käyn nopeasti hakemassa avainkortit ja kirjautumassa sisään. Annan toisen korteista Tommille, joka jättää meidät ravintolan pihalle ja lähtee viemään piilottamaan pakattuja matkalaukkuja hotelliin valmiiksi. Talutan Joonaksen ravintolaan sisälle ja istutan meille varattuun pöytään, kunnes vihdoin avaan hänen huvin silmiltään.

Samalla hetkellä tarjoilija saapuu luoksemme ja tilaamme ruoat ja juotavaa. Joonas katsoo minua edelleen hämmentyneenä. "Nyt syödään mahat täyteen ja sit mennään yhteen paikkaan.", kerron Joonakselle, joka vain nyökkää. Juttelemme hetken, kunnes ruoat saapuvat. Ai että kun on hyvvää. Syötyämme kiiruhdamme seuraavaan paikkaan. Sidon taas Joonaksen silmät ja ohjaan hänet pihalla odottamaan taksiin, joka vie meidät eräälle rannalle, jossa on korkea torni, jonne Joonaksen talutan.

Joonas puhuu aina että täältä katon alta korkealta on ihana katsella vettä ja auringonlaskua, sekä kuunnella hiljaisuudessa luonnon ääniä. Yksinkertaisesti täällä on kuulemma vain ihana olla ja rauhoittua ja täältä mä Joonaksen kuulemma tulisin löytämään, jos se joskus johonkin katoaisi yhtäkkiä.  Siksi päätin tuoda hänet nyt tänne. Olli ja Aleksi ovat tuoneet tänne kitaran, koska mikä olisi parempi tapa hoitaa seuraava asia, kuin musiikin avulla. En anna Joonaksen vieläkään avata silmiään, mutta kuiskaan "Rakas et saa avata silmiä, ennen kuin annan luvan, mut kuuntele mitä kuulet ympäriltäsi."

"Mä olen tässä sua varten
sua aina suojelen
kun murheet koittaa meitä voittaa
vierelläsi taistelen
Mä olen tässä empimättä
vaikka vuodet satuttaa
jos sä tahdot niin mä tahdon
niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään
lennetään läpi vuosien
Tuulen lailla sinun kanssa
kevyesti kuin höyhenet

Mä olen tässä sua varten
sua aina kuuntelen
riitojen jälkeen keskellä arjen hymyillen sua suutelen
Mä olen tässä pelkäämättä heikkoutta ihmisen
jos sä tahdot niin mä tahdon
niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään
lennetään läpi vuosien
tuulen lailla sinun kanssa
kevyesti kuin höyhenet
Sulje silmät niin mennään
lennetään yli vuorien
samaan tahtiin sinun kanssa sydämeni on luotu kulkemaan

Tartu käteen niin mennään
lennetään läpi vuosien
tuulen lailla sinun kanssa
kevyesti kuin höyhenet
Sulje silmät niin mennään
lennetään yli vuorien
samaan tahtiin sinun kanssa sydämeni on luotu kulkemaan

Aamuisin tiukemmin sinuun takerrun
Enkä koskaan irti päästä
vaan olen aina sun."

-Mikko Harju; Mä olen tässä-

Kaivan taskustani pienen rasian, jonka avaan ja polvistun maahan. Sä saat rakas ottaa nyt sen huivin pois silmiltäs, mutta kuuntele mitä mulla on asiaa. Samalla kun Joonas alkaa irrottaa huiviaan alan puhumaan.

"Rakas Joonas, mun elämänrakkaus. Siltä sä ainakin oon tuntunut. Me ollaan seurusteltu jo noin vuosi ja eletty saman katon alla avoliitossa. Mä rakastan sua joka päivä vaan enemmän ja enemmän, enkä haluais koskaan luopua susta. Tähän vuoteen on mahtunut paljon vaikeitakin ja hyvin erikoisia asioita, mut me ollaan yhdessä selvittyä kaiken paskan läpi ja tähän ihanaan pisteeseen missä me nykyään ollaan. Mä oon niin onnellinen et saan jakaa elämäni sun kanssa täysin, myös töiden parissa. Musta tuntu heti kun sut tapasin, että mä rakastuin suhun ensisilmäyksellä ja halusin ja haluan edelleenkin suojella sua kaikelta pahalta. Mä rakastan sua niin paljon, että sitä on sanoin vaikeaa edes kuvailla. Sä oot uskomattoman komea ja ylipäätään niin uskomattoman täydellinen ihminen, etten mitään rajaa.

Joten Joonas Henrik Porko, tuletko miehekseni?"

Joonaksen silmät vuotavat kyynelistä ja hänen kädet tärisevät. Jännittää mitä hän vastaa, joten tärisen itsekkin. "Totta helvetissä tuun, mä rakastan sua niin paljon.", Joonas huudahtaa ja ryntää vetämään minut maasta pystyyn ja suudelmaan. Onneksi sormus ei pudonnut. Kun erkanemme pujotan sormuksen Joonaksen nimettömään ja saan sormuksen myös omaan sormeen. Ne ovat todella kauniit. Vedän Joonaksen uuteen suudelmaan ja nappaan kuvan meistä ja käsistämme. Jaan kuvan heti bändin Whatsapp ryhmään, sekä perheelleni. Joonas jakaa hänen vanhemmilleen tiedon, todella romanttista. Olemme hetken aikaa vielä tornissa, kunnes lähdemme suuntaamaan hotellille. Se mitä siellä tapahtuu, jääköön mysteeriksi. Ainakin juuri nyt...

__________

Sanoja:909

Yhtäkkii noin vuoden timeskip ja jätkät kihloihin. 💕