Terror twins ❤️ || JORKO

50

~Matilda~

Kävelemme Vanessan kanssa kotiani päin. "Mehän voidaan tässä matkallakin tutustua paremmin?", ehdotan. "Sopii hyvin. Jos kerrotaan eka jotain itestämme ja sit kysellään toisilta kysymyksiä, jos jotain tullut mieleen?", Vanessa ehdottaa. "Käy mulle.", vastaan. "No mä voin aloittaa. Oon 14v. Mä asun mun isän, isäpuolen, isäpuolen kaksosten ja meidän koiran Pluton kanssa. Harrastan pianonsoittoa ja rakastan myös esimerkiksi piirtämistä, musiikkia, lapsia, eläimiä ja luonnossa käveleskelyä todella paljon. Oon myös kuulemma aikamoisen haaveilija.

Oon jo nuoresta iästä huolimatta kokenut liikaa kaikkea paskaa ja about vuosi sitten sattuman kautta löysin mun biologisen isäni vasta ja pääsin asuun sen kanssa. Mun äiti ja sen mies oli yksinkertaisesti hulluja ja öö tappo mun isosiskon pienenä. Tästä aiheesta en puhu ainakaan vielä täällä ulkona enempää, mut nyt tiiät musta jotain. Ja ainiin on mulla joitain mt-ongelmia ollut kaiken seurauksena ja edelleen tavallaan toipuminen kesken, mutta silti kaikki on just nyt ihan hyvin kaikesta huolimatta.", kerron.

"No siis mä asun isän, äidin, Simba kissan ja isoveljen kanssa ja oon 14v kanssa. Mä rakastan mun isoveljelä ja meidän kissaa tosi paljon. Mun isoveli on aina ollut mulle suurin tuki kaikessa ja meillä on aina ollut tosi hyvät välit. Oon aina rakastanut musiikkia ja ylipäätään kaikenlaista taidetta, kuten piirtämistä ja maalaamista. Ne on ollut isoi voimavara vaikeina aikoina. Oon aina ollut koulukiusattu ja sit sairastuin vielä leukemiaan, en ois ilman musiikkia, taidetta, Simbaa ja meidän perhettä. Nyt mä oon vihdoin terve ja pääsen siirtymään takaisin normaalille koulunpenkille kotikoulusta, saa nähä miten alkaa koulussa sujumaan nyt pitkän tauon jälkeen taas.", Vanessa kertoo. "Ihana kuulla et oot terve ja saa sit koulussa pyytää apua, jos on tarve.", sanon. "Kiitos."

"Mut hei, meidän talo on toi tossa.", sanon ja osoitan taloa sormellani. "Okei.", saan vastauksen. Avaan oven ja heti ensimmäisenä Pluto ryntää ovelle ja hyppimään meitä vasten. "Hän on Pluto.", kerron. "Vooii kuinka ihana.", Vanessa sanoo ja alkaa rapsuttaa Plutoa. Riisumme ulkovaatteet naulakkoon ja kengät telineeseen ja kävelemme peremmälle taloon. "Tuota isit, tässä on mun uusi luokkalainen ja kaveri, Vanessa.", esittelen. Katson ihmeissäni kun isit tuijottavat Vanessaa ja Vanessa heitä yhtä hämmentyneenä. "Vanessa, ihana nähdä pitkästä aikaa.", isi hihkaisee hypäten sohvalta ylös ja ryntää halaamaan tyttöä, iskä perässä. Mitä tää nyt oikeen on?

"Kröhöm, mäkin oon täällä. Mistä te tunnette?", kysyn. "Vanessa on meidän bändin fani ja tavattiin hänet sairaalalla Joonaksen kontrollikäynnillä, sillon kun Joonas oli vielä pyörätuolissa ekan kerran. Sen jälkeen uudestaankin ja ollaan annettu hänelle pieniä yllätyksiä sairauteen liittyen. Sä oot parantunut?", Joel selittää. "Joo oon parantunut ja pääsen takas koulun penkille. Vaihdoin kyl siis koulua nyt samalla, kun vanhassa kiusattiin aina. Ihanaa nähdä että säkin oot Joonas parantunut ja onnea kihlautumisesta.", Vanessa sanoo. "Kyllä kyllä ja kiitos.", Joonas vastaa. "Mut nyt menkääs välipalalle, tehkää läksyt ja sit mitä huvittaa.", isi toteaa naurahtaen. "Okei." Menemme välipalalle ja juttelemme enemmänkin leukemiasta ja minun taustoistani ja ylipäätään tutustumme vielä paremmin samalla. Vanessasta tulee varmasti niin hyvä ystävä mulle...

__________

Sanoja: 478

💛