Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 4- Huono tuuri

Anton

Yritin etsiä reittiäni fysiikan luokkaan. Vittu tämä koulu oli yksi sokkelo, en ymmärrä miten täällä pitäisi löytää mihinkään. Katsoin puhelimen kelloa ja kävelin luokkaan, olin ajoissa. Nostin katseeni luokkaan ja näin taas Johanneksen. Ilmeisesti meillä oli kaikki tunnit yhdessä, toivottavasti ei, koska ainut mitä päässäni liikkui hänestä, oli hän ilman paitaa. Onnekseni tajusin, että ainut vapaa paikka oli hänen vieressään. Voihan vittu, ei voi olla näin huono tuuri. Menin vastahakoisesti istumaan hänen viereensä. Laitoin repun tuolin selkänojalle ja kaivoin puhelimen taskustani. Aloin selaamaan instagramia tylsyydessäni.

Hetken päästä opettaja käveli luokkaa. "Luokka ylös, hyvää päivää" opettaja sanoi, vittu, tälläisen opettajan sitten sain. Kaikki nousivat ja sanoivat hyvää päivää. Tästä tuli mieleen lähinnä yläkoulu, mutta me oltiin vittu lukiossa. Istuin alas ihan niinkuin kaikki muutkin. "Tämä vuosi aloitetaan pari työllä. Pari on se henkilö joka istuu vieressäsi. Pari työ tehdään kytkennöistä. Minä annan teille välineet ja kerron asiat mitä kytkennästä pitää löytyä. Kun olette tehneet kytkennän, otatte läppärinne ja kirjoitatte havainnot kytkennästä, mitkä pitää pystyä esittämään koko luokalle." opettaja sanoi hymyillen. Haista kuule vittu opettaja, miksi juuri silloin, kun minä jouduin istumaan Johanneksen viereen. Opettaja jatkoi selittämistä ja, koska istuimme luokan perällä, opettaja tulisi viimeisenä luoksemme selittämään enemmän.

Eli meidän kytkennässä pitää olla kolme sarjaan kytkettyä patteria, kaksi sarjaan kytkettyä lamppua jotka on kytketty rinnan yhden lampun kanssa. Minulta meni puolet ohi, mutta yritin silti ymmärtää. "Tajusit sä mitään" kysyin Johannekselta siinä toivossa että hän ymmärti jotain. "Joo, ihan helppoo" hän vastasi ja pyöräytti silmiään. Nyökkäsin vaan ja aloin tekemään kytkentää. Olisi pitänyt olla ysi luokan fysiikan tunneilla, vittu. Sain jotain aikaiseksi ja katsoin kytkentää. "Onks se oikein" kysyin Johannekselta, hän katsoi sitä hetken. "Ei" hän totesi ja jatkoi kytkennästä kirjoittamista, rude.

~

Tunti loppui, vihdoinkin. Olin saanut kytkennän kolmannella kerralla oikein, Johannes oli joutunut auttamaan, vaikka ei kovin halukkaalta vaikuttanut. Hän varmaan halusi tästä kympin ja siksi auttoi, en tiedä. Laitoin läppärin reppuun ja lähdin luokasta pika vauhtia helvettiin. Vannon jos Johanneksella on liikuntaa seuraavalla tunnilla, niin hautaudun maan alle loppu elämäksi.

Kävelin Nikin, Mikaelin ja Rasmuksen kanssa kohti koulun takana olevaa jalkapallokenttää. Voihan helvetti, miksi Johanneksen piti olla kaikkialla. Vai olinko minä siellä missä hänkin, en tiedä. Halusin vaan tämän tunnin loppuvan, se ei kyllä ollut vielä alkanutkaan. Kävelimme kentän reunalle ja istuimme siihen odottamaan opettajaa.

Opettaja saapui vihdoinkin paikalle, viisi minuuttia myöhässä mutta ei anneta sen haitata. Opettaja ei paljoa selittellyt, pisti meidät juoksemaan kaksi kertaa kentän ympäri ja sitten aloitetaan pelaamaan. Hänen sanojensa mukaan meidän pitäisi poikina osata potkia palloa joten sitä ei tarvite kerrata. Oli pakko myöntää, että Johannes oli nopea juoksia. Hän vain juoksi, ei edes hengästynyt. Olin ihan varma, että hän oli liikunnan opettajan unelma oppilas.

~

Opettaja oli jakanut meidät kahteen joukkueeseen, onneksi en todellakaan joutunut Johanneksen kanssa samaan joukkueeseen. Ei minulla ollut häntä mikään vastaan, mutta jos ainut mitä päässä liikkuu hänestä on hän ilman paitaa. Ei voinut olla kovin normaalisti.

Peli oli 2-2, aika tasaista. Sain pallon ja lähdin kuljettamaan sitä vastustajan maaliin. Ilmeisesti Lenni, en ollut varma, yritti ottaa pallon minulta. Hän sai sen, mutta otin sen takaisin. Samalla, kun otin pallon Lenniltä, hän horjahti. Hän oli potkaisemassa sitä, ja sen seurauksen kaatui. Hän makasi maassa pitämässä nilkkaansa. Katsoin ylös päin ja näin erittäin vihaisen Johanneksen, vittu.

sanat 536