Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 44- :)<3

Anton

Heräsin sängystäni. Päätä särki ja silmät oli hankala avata. Minulla ei ole mitään muistikuvaa yöstä. Ainut mitä jäi oli paniikkikohtauksen jälkeinen ahdistus. Otin puhelimeni yöpöydältäni ja yritin tottua sen kirkkaaseen valoon.

Menin ihan ensimmäisenä laittamaan Johannekselle viestiä. En tiennyt mitä laitan. En halua vaivata häntä omilla ongelmillani kaiken sen jälkeen mitä hän on kokenut. Lisäksi paniikkikohtaus kuulostaa mitättömältä edes mainittavaksi.

Johannes🫶
öitä<3
huomenta<3
tuutko kouluu
onks kaikki hyvin

Hengittäminen alkoi taas tuntua hankalalta. Yritin nousta sängystäni mutta kehoni ei suostunut kuuntelemaan. "Äiti" huusin ääneni häviten lopussa. Äitini tuli avaamaan oven ja katsoi minua huolestuneena. "Lääkkeet" sain sanotuksi.

Johannes

Istuin tunnilla Lennin veiressä. Jalkani tärisi ja katseeni pyöri levottomasti kaikkialla mitä ulkona näkyi. Antonista ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen kuin eilen lähdin heiltä. En viitsinyt häritä häntä viesteillä, mutta ei tässä voinut olla muutakun huolissaan.

Kellot soivat ja lopettivat onneksi kidutuksen. Kävelimme Lennin kanssa luokasta ulos. "Miks Anton ei oo koulussa" Lenni kysyi. "En tiiä, se ei oo vastannu sen jälkee ku lähin sen luota eilen" sanoin huolestuneena.

Anton🫶
anteeks ku en vastannu aikasemmin
mulla on vaa vähän kipee olo ni siks en tullu kouluun

Minä
voi sua
tuun koulun jälkeen käymään

Anton🫶
:)<3

Kävelin koulu rakennuksesta ulos. Menin lähimmälle bussipysäkille mistä kulkisi bussi millä pääsee Antonin luokse. Onnekseni ei tarvinut odottaa kuin 2 minuuttia. Ulkona alkoi olla jo kylmä ja oli kiire päästä tarkistamaan Antonin olo.

Koputin Antonin kotioveen. Odotin hänen tulevan avamaan oven. Meni hetki ennen kuin peittoon kääriytynyt Anton päästi minut sisään. "Moi" sanoin. "Moi" Anton sanoi haukotellen. "Väsyttääkö sua paljonki" kysyin johon Anton nyökkäsi vastaukseksi.

Pidin Antonia lähellä hänen nukkuessa ihan kyljessäni kiinni. Anton oli ollut hirveän hiljainen ja uupunut. En viitsinyt herättää häntä vaikka halusinkin kysyä onko kaikki hyvin.

Olin itsekkin kerennyt nukahtaa hetkeksi. Heräsin siihen kun Anton nousi sängyltä. "Mihin sä meet" kysyin silmät puoliksi kiinni. "En mihinkää" Anton sanoi. "Miks sä nousit, tulee kylmä" sanoin. "En ees tiiä" Anton totesi ja tuli takaisin viereeni.

"Miks et sä ollu koulussa tänää" kysyin. Anton ei sanonut mitään, pysyi vaan hiljaa. "Paniikkikohtaus yöllä" Anton sanoi hieman epäröiden. "Voi sua" sanoin ja tiukensin otettani. "Tiiät sä mikä sen paniikkikohtauksen aiheutti" kysyin. "Painajainen" Anton totesi.

sanat 405