Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 19- Puhelu

Johannes

Leikin Lucan kanssa, se oli sopeutunut yllätävän hyvin vaikka se joskus raapikin ulko ovea siinä toivossa että se pääsee ulos. En ollut jaksanut käydä ostamassa sille valjaita, että voisin viedä sen ulos. "Haluisit sä päästä ulos" lässytin kissalle ja se maukui vastaukseksi.

Nousin lattialta ja juoksin yläkertaan huoneeseeni. Lucan kantokoppa oli kaapin perällä. Tarvitsin sen että saan Lucan eläintarvikekauppaan. Kaivoin kopan kaapista ja juoksin takaisin alakertaan.

Luca odotti minua ulko ovella, ihan kun se tietäisi että olemme lähdössä. En ollut edes tajunnut että nilkkani oli parantunut, jee. Pääsisin siis takaisin treeneihin.

Avasin kopin oven ja Luca meni sinne kiltisti. Laitoin kengät nopeasti jalkaan ja avasin oven. Nappasin kopan mukaan ja suljin oven. Ainii vittu, unohin avaimet. No onneksi takaovi oli auki niin pääsen sisälle. Äitini oli mummolla käymässä ja tulisi illalla takaisin.

Sain siis olla päivän yksin kotona, olin kyllä aika usein yksin kotona. Äitillä olisi huomenna vapaata niin ehkä voisimme tehdä jotain yhdessä. En ollut edes huomannut että pääsin kaupalle.

Kävelin sisään ja menin kassalle kysymään apua. Ihan kun mä tietäsin jotain valjaista ja siitä minkä kokoisen Luca tarvii. "Öö moi mä tarvisin mun kissalle valjaat" sanoin. "Selvä mennään tuonne" kassalla oleva ihminen sanoi ja lähti johonkin hyllyjen väliin.

~

Sain Lucalle valjaat, tietenki otin vihreät. Ne olivat juuri sopivat ja kaupan ainoat jäljellä olevat. Nyt pitäisi päästä kotiin että niitä voisi testata. Kannoin kantokopan ulos kaupasta, sillä aikaa kun olin kaupassa oli alkanut satamaa. Voi vittu.

Luca ei tykännyt sateesta eikä minullakaam ollut kun tpaita ja shortsit. Olisi ehkä kannattanut katsoa sää ennuste ennen kuin lähdin. Oli vielä elokuun loppu joten ei ollut kylmä, mutta ei vesisateessa kävely napannut.

Luca ei kastunut kopassaan mikä oli ihan hyvä. Mutta silti se oli ihan kopin takanurkassa. Yritin parhaani kävellä nopeasti jotta en kastuisi niin pahasti eikä Lucan tarvitse kököttää kopin nurkassa. En voinut juosta, koska muuten koppi olisi heilunut ja Luca olisi kierinyt kopissa.

Pääsin kotiin läpimärkänä, Luca oli naukunut närkästyneenä. Avasin kopin luukun ja päästin Lucan ulos kopista. Se juoksi ensimmäisenä sohvalle viltin päälle ja käpertyi sinne. Hymähdin sille ja jätin kopin eteiseen kuivumaan.

Kävin huoneessani hakemassa kuivat vaatteet ja pyyhkeen. Pakko käydä suihkussa koska märissä vaatteissa oli kylmä. Avasin kylppärin oven ja Luca seurasi minua sinne. "Musta tuntuu että sä et tykkää suihkusta" sanoin kissalle ja nostin sen pois kylppäristä.

~

Kävelin kylppäristä pois ja menin sohvalle istumaan Lucan viereen. Kello oli jo yllättävän paljon, äitini sanoi että hän tulee viiden aikaan. Kello oli puoli viisi. Äiti oli varmaan syönyt mummolla joten ruokaa ei tarvitse tehdä. Mutta kyllä munkin pitäisi syödä mutta voin aina syödä nuudeleita.

Tunsin puhelimeni värisevän, ehkä äiti soitti, että olisi kohta kotona tai hänellä meni myöhempään. Otin puhelimen taskusta ja katsoin kuka soitti. Tuntematon numero, mitä helvettiä. En tiennyt pitäisikö vastata, päädyin vaan katsomaan puhelimen näyttöä hetkeksi, päätin kuitenkin vastata.

"Johannes *Sukunimi* (en jaksanut keksiä sukunimeä)" sanoin. "Lahden keskussairaalasta päivää, minulla olisi sinulle asiaa" joku nainen sanoi, mitä helvettiä. "Joo?" en ollut ihan varma mitä pitäisi ajatella että sairaalasta soitetaan, mutta alkoi ahdistamaan. "Olen pahoillani mutta äitisi on kuollut autokolarissa" nainen sanoi niin neutraalilla äänellä, että en edes kerennyt käsittää mitä nainen sanoi.

"Mitä?" kysyin, koska en ollut varma kuulinko oikein. "Äitisi on kuollut autokolarissa, olen pahoillani Johannes" nainen jatkoi neutraalilla äänellä sanomista. En pystynyt vastaamaan naiselle. Tunsin kun kyyneleet valuivat paidalleni ja hengittämisestä tuli hankalaa. Ei, ei, ei näin.

Tämän oli pakko olla vain pilapuhelu, eihän äiti voinut olla kuollut. En pystynyt käsittämään sitä, että en näkisi äitiäni enään koskaan. "Johannes?" nainen kysyi puhelimesta. "Tarvitsen sinun osoitteen, että lastensuojelu voi tulla hakemaan sinut laitokseen" nainen jatkoi. "*osoite*" änkytin.

En nää enään äitiäni koskaan, ei vittu ei ei ei. Ei vaan ei, Luca oli huomannut että kaikki ei ollut okei ja se kiipesi syliini. Halasin sitä jos se toisi jotain lohtua. "Me ollaa nyt kahestaa" sanoin kissalle itkun seasta. Mutta eihän laitokseen voi viedä lemmikkejä, emmä haluu luopua siitä.

"Me ei välttämättä nähä enää koskaa ku ne työntekijät tulee" sanoin ja itkin Lucan kylkeä vasten. Kissasta oli tullut minulle tärkeä näiden parin viikon aikana minkä se on seuranani ollut.

~

Kuulin koputuksen ovelta, nyt pitäisi sanoa heipat lapsuuden kodille missä on koettu ylä- ja alamäet, kaikki lapsuuden muistot. Emmä ollut yhtään valmis tälläseen. Nousin sohvalta Luca sylissäni ja menin avaamaan oven.

"Moi, sun nimi taitaa olla Johannes" joku nainen sanoi. "Joo" sanoin hiljaa ja halasin Lucaa tiukasti. "Mä olen Veera, sun oma ohjaaja Veera sanoi.

"Pitääkö mun luopua Lucasta" kysyin hiljaa ja pidin kissaa tiukasti lähellä. "Uskon että sinun ei tarvi luopua siitä mutta, mikään ei ole varmaa. Mutta nyt mä pyydän sinua hakemaan jotain tärkeimpiä tavaroita ja tullaan huomenna hakemaan loput sinun tavaroista" Veera sanoi.

Kävelin yläkertaan vieläkin Luca sylissä. Avasin huoneeni oven ja laskin Lucan lattialle. Kaivoin kaapistani repun ja heitin sinne pari paitaa ja parit housut jne. En enään itkenyt mutta hengittäminen oli vielä raskasta ja päätä alkoi särkymään kaikki itkeminen.

Nappasin Lucalle pari lelua ja hain keittiöstä ruokaa ja sen ruokakupit mukaan. Otin vielä sen lempiviltin. Menin takaisin yläkertaa huoneeseeni. Hain kaapista vielä yhden lempi huppareistani.

Minun oli pakko saada jokin muisto äitistäni joten menin hänen huoneeseen. Avasin hänen vaatekaappinsa ja otin sieltä yhden hänen tpaidoistaan ja yhden hänen isoista huppareista. Menin vielä hänen meikki pöydän luokse ja otin hänen kaulakorun jonka hän oli saanut isältäni joskus lahjaksi. Tallustin sitten takaisin huoneeseeni.

TW, viiltelyyn viittaavia asioita

Menin koulupöytäni eteen ja avasin yhden laatikoista. Otin sieltä tavaraa pois ja laitoin ne pöydälle. Katsoin laatikon perällä olevaa sideharsorullaa ja terottimen terää. Otin ne sieltä ja laitoin reppuun. Nostin Lucan syliin, huomenna vielä viimeinen kerta täällä.

sanat 934