Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 38- Oikeestikko

Anton

Kävelin koulun käytävää pitkin. Olin luvannut olla pihalla viiden minuutin päästä. Tunsin taputuksen olkapäälläni. Käännyin ympäri ja huomasin Jennan.
J:"Moi"
A.:"Moro"
J:"Miten sulla on menny"
A:"Ihan hyvin itseasiasssa, entä sulla"
J:"Paremmin"
A:"Anteeks vielä, että jätin sut viestillä, olisin voinu yrittää olla fiksumpi siinäki tilanteessa"
J:"Ei se haittaa, menny in mennyttä"
A:"Ootko varma"
J:"Joo"
J:"Ootko viihtyny uusien kaverien kaa"
A:"Kyllähän mä, vaikka alku syksyy onki ikävä"
J:"Muillaki on ollu vähän haikee olo ku et oo ollu meijän kaa hirveesti"
A:"Mä vaa aattelin, et on parempi olla eri porukoissa ku ollaa erottu"
J:"Kyl mä ymmärrän, mut sulla taitaa olla kiire ni nähää joskus"
A:"Joo tuun joskus moikkaa teitä, heippa"
J:"Moikka"

Jatkoin matkaa. Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen puhunut Jennalle. Olen vahingossa myös unohtanut loputkin porukasta. Pitäisi oikeasti käydä moikkaamassa heitä joskus. Kaivoin puhelimen taskustani ja tajusin olevani myöhässä. Vitun vitun vittu. Juoksin portaat alas ja ovista ulos. Näin aidan vieressä ihmisen, mutta en tunnistanut näin kaukaa oliko se hän joka minun kuului nähdä.

Johannes

Nojasin koulun ulkopuolella olevaan aitaan. Odotin Antonia sillä hänellä oli jotain asiaa. Hän oli kuitenkin myöhässä. Jos hän ei kohta saavu niin lähden seuraavalle tunnille. Katselin vuorotellen koulun ovia ja kelloa. Hetken päästä huomasin tutun hahmon juoksemassa minua päin. "Anteeks et oon myöhässä" Anton sanoi hengästyneenä.

"Moi vaan sullekki" sanoin hymyillen. "Miten sulla menee" kysyin. "Tosi hyvin" Anton sanoi silti hengästyneenä. "Mullaki menee hyvin, mutta sulla tais olla jotain asiaa" sanoin. "Joo" Anton totesi jotenkin vaivaantuneena. Odotin hänen jatkavan, en viitsinyt keskeyttää. "Tota öö mä mietin jos sä tota olisit halunnu lähtee mun kanssa treffeille" Anton sanoi katse maassa hiljentäen loppuu.

"Öö emmä tiiä" sanoin aivan lukossa. "Joo ei mitää, tota mä taidan mennä" Anton sanoi ja kääntyi jo kävelemään pois. "Oota" sanoin ja otin häntä kädestä kiinni. Anton käänsi katseensa minuun ja punastuin ehkä hieman. "Joo" sain sanottua. "Kyl mä haluun" jatkoin. "Oikeestikko" Anton kysyi. Nyökyttelin päätäni hymyillen.

sanat 350