Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 21- Ihmistyyny

Johannes

Heräsin painajaiseen. Yritin löytää puhelimeni mutta ei täällä pimeässä nähnyt mitään. Katsoin rannekellostani mitä kello oli 3.26. Nousin istumaan ja katselin seinää hetken. Missä vitussa mä olin ja miks ei Luca ollut vieressäni. Laitoin yöpöydällä olevan valon päälle ja tajusin olevani laitkosessa. Laitoin musiikkia kovemmalle ja yritin jatkaa nukkumista.

~

En saanut enään nukuttu joten pyörin vain sängyssä, kello oli tällä hetkellä 4.57. Olin nukkunut 5 tuntia mutta ei tuntunut siltä. Nousin sängystä vastahakoisesti ja puin hupparin päälle. Otin pyyhkeeni ja uuden sideharson repusta. Kävelin tyhjällä käytävällä, auringon valo kajasti aulan ikkunoista. Menin suihkutiloihin ja viimeiseen koppiin.

Vietin suihkussa hyvän tovin, varmaan ainakin 30 minuuttia. Otin pyhkeen ja kuivasin itseni. Laitoin uuden sideharson käteeni ja puin vaatteet päälle. Nappasin pyyhkeen mukaan ja lähdin takaisin huoneeseeni.Menin hetkeksi aulan sohvalle istumaan ja katselemaan auringon nousua. Olin jättänyt puhelimeni huoneeseen joten en tiennyt mitä kello oli.

Kuulin oven avautuvan josssain joten nousin sohvalta ja juoksin huoneeseeni. Vedin huoneeni oven kiinni ja hengähdin. Laitoin pyyhkeeni kaapin oven päälle kuivumaan ja hyppäsin sänkyyn suojaan maailmalta.

~

Otin puhelimeni tärisevään käteeni, pitäisi kertoa Lennille tapahtuneesta. En tiedä soittaisinko vai laittaisinko viestiä. Kello oli vasta seitsemän sunnuntai aamuna joten en usko, että Lenni olisi hereillä.

Lenni

Heräsin puhelimeni tärisemiseen, kuka soittaa tähän aikaan aamusta. Kurkottelin puhelimeni yöpöydältä ja huomasin Johanneksen soittavan. Yleensä hän nukkuu tähän aikaan, joten nyt oli jotain vakavampaa meneillään.

Vastasin puhelimeen ja kuulin Johanneksen tärisevän hengityksen. "Johannes" kysyin ja sain vastaukseksi itkun sekaista muminaa. "Äiti ajo kolarin eikä se selvinny" Johannes sanoo hiljaa. "Missä sö oot" kysyin huolestuneena. "Laitoksessa" hän jatkoi itkien. "Voinko mä tulla sinne" kysyin samalla pukien vaatteita päälle. Tiesin kyllä meneväni sinne pääsen sisälle tai en.

"Emmä tiiä" Johannes vastaa tärisevällä äänellä. Tiesin jo, että hän saa paniikkikohtauksen ennemmin tai myöhemmin. Ei Johannes osannut käsitellä tunteitaan niin hyvin. Otin avaimet eteisen pöydältä ja lähdin kohti laitosta. Olimme joskus porukalla kävelleet sen ohi ja ihmetelleet mikä rakennus se on. Nappasin vielä kypäräni hyllyltä ja lähdin.

Avasin autotallin oven ja menin derbini luokse. Laitoin kypärän päähän ja peruutin mopon pois autotallista. Käynnistin sen ja lähdin ajelemaan hiljaisille kaduille. Naapurit varmasti kiittävät kun ajelen tyhjillä kaduilla ylinopeutta.En ollut enään aivan varma missä laitos oli. Pysähdyin bussipysäkille ja katsoin google mapsista. En ollut kaukana vielä 700 metriä matkaa. Laitoin puhelimen taskuun ja jatkoin matkaa.

Pääsin laitokselle vielä pitäisi keksiä miten pääsen rakennukseen sisälle. Ovet olivat aika todennäköisesti lukossa ja vaikka pääsisin sisälle niin joku kuitenki tulisi kuulustelemaan mitä teen siellä.

Johannes - Lenni

Lenni
Mikä sun ikkuna on

Johannes
Oot sä täällä

Joo

Mun huone on kakkoskerrokses

vittu
onks toi puu siin sun ikkunan eessä koska siitä vois päästä

joo mut etkai sä kiipee

Katsoin puuta, kyllähän tosta nyt kiipee. Jätin moponi siihen ja pistin kypärän maahan viereen. Kello oli 7.23 ei kukaan liiku tähän aikaan, toivottavasti. Kävelin puun luokse, se oli ihan helvetin korkea. Nyt ei ollut aikaa miettiä sitä, koska Johannes tarvii kaveria. Hyppäsin ja otin alimmasta oksasta kiinni. Nousin oksalle istumaan.

Seuraava oksa oli metrin korkeammalla. Nousin varovasti kyykkyyn ja kurkotin sitä kohti mutta horjahdin. Sain kuitenkin oksasta kiinni ja vedin itseni pystyyn. Läheltä piti että makaisin nyt tuolla puun juurella tajuttomana.

Pääsin Johanneksen ikkunan alla olevalle oksalle josta voisin kiivetä huoneeseen. Koputin ikkunaan ja hetken päästä Johannes avasi pikku ikkunan. "Vitun hullu, mähän sanoin että et kiipee" Johannes sanoi itkuisena mutta kuulin pienen ilon hänen äänessään.

"En mä olis oikee kaveri jos mä en uhrais henkeeni sulle" sanoin. "Saatko sä ton ison ikkunan auki" jatkoin puhumista. "Joo oota hetki" Johannes sanoi ja hetken kuluttua iso ikkuna aukesi. Kiipesin huoneeseen sisälle ja otin kenkäni pois.

Avasin käteni ja Johannes melkein kaatusi haliini. Suljin ikkunan toisella kädellä jotta ötökät eivät valtaa huonetta. "Miten sulla menee" kysyin vaikka tiesinkin vastauksen, halusin vain hänen itse sanovan sen.Johannes ei saanut sanaa suustaan. "Voi sua" sanoin ja silitin hänen selkää. 

"Näytä sun ranteet" sanoin hiljaa. "Emmä-" Johannes aloitti. "Ei mee läpi" sanoin ja nostin varovasti hänen hupparin hihaa. Katselin Johanneksen sideharson peittämää rannetta. "Älä suutu" Johannes sanoi kyyneleet silmissä. "Emmä suuttunu, petyin vaa ku oot ollu jo pari vuotta kuivilla" sanoin ja halasin häntä. En kestänyt kuulla Johannesta itkemässä.

"Pitäiskö sun nukkua hetki, mä tiiän että sä et oo nukkunu hyvin" sanoin ja talutin Johanneksen sänkyyn. Hän käpertyi peiton alle ja laittoi silmät kiinni. Istuin sängyn reunalle ja silitin hänen hiuksiaan.

~

Ei mennyt kauaakaan kun Johannes nukkui. Otin puhelimeni taskusta ja laition Alinalle ensimmäiseksi viestiä. Kerrottaisiin Johanneksen kanssa muille sitten kun hän on herännyt.

Olin hetken aikaa kerennyt puhua Alinalle, mutta Johannes nukkui levottomasti joten vahdin hänen untaan. Hetken päästä Johannes heräsi, ei hän ollut nukkunut, kun 20 minuuttia.

Johannes nousi istumaan ja viittoi minua menemään istumaan hänen sänkynsä päätyyn. Istuin siihen ja Johannes kävi makaamaan rintani päälle. Sain taas leikkiä ihmistyynyä. Silittelin hänen hiuksiaan ja kuuntelin musiikkia. Saattaisi mennä montakin tuntia ennen kuin Johannes herää.

Otin Johanneksen puhelimen ja avasin sen. Menin katsomaan hänen mummoltaan tuleen viestin. Johanneksen mummo oli vain ilmoittanut, että Johanneksen koira oli hänen luonaan. Vastasin hänelle ja laitoin Johanneksen puhelimen pois. Nukahdin itsekkin hetkeksi.

~

Kun heräsin Johannes nukkui vielä sikeästi. "Pitäskö sun herää" kysyin hiljaisella äänellä samalla ravistellen häntä. Jalkani alkoivat puutua ja kello alkoi olla sen verran, että muut alkavat heräillä.

Johannes ravisteli päätään väsyneesti. "Kello on jo kymmenen" sanoin ja siirsin Johanneksen pään tyynylle. Nousin sängystä ja menin ikkunan luokse katsomaan onko moponi tallella. Siellä se oli ainaki päältä päin ehjä.

Johannes oli päässyt jo istumaan. "Ootko putsannnu haavat" kysyin ja kaivoin samalla repustani lisää havaanputsaus välineitä. "Joo aamulla ku kävin suihkussa" Johannes sanoi. "Eli pelkällä vedellä" jatkoin kyselemistä. "Joo" Johannes sanoi vaivaantuneesti, hän tiesi jo että aijon putsata ne paremmin.

~

Sain haavat putsattua, laitoin uuden sideharson hänen käteensä. "Mun pitäis mennä kotiin, en meinaa sanonu mitää ku lähin" sanoin. "Onks sun pakko" Johannes kysyi ja halasi. "Joo, musta tuntuu et sun pitäis vaan levätä" totesin.

Laitoin kengät jalkaan ja kiipesin puun kauttaa alas. Menin mopolleni joka oli samassa paikassa kun aikaisemmin. Pistin kypärän päähän ja käynnistin mopon. Vielä pitäisi miettiä mitä sanon vanhemmilleni kun menen takaisin. He kuitenkin tuntevat Johanneksen hyvin..

sanat 1000