Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 32- Hautasmaalla

Johannes

Kävelimme Peetun kanssa hautausmaalla etsien äitini hautaa. Tiesin missä se oli koska olin käynyt siellä viikottain, mutta en kertaakaan pimeällä. Kaikki hautakivet olivat pimeässä niin samannäköisä, että oli oikeasti hankala erottaa niitä toisistaan. Olimme kiertäneet melkein koko hautausmaan ympäri kunnes huomasin tutun sukunimen.

Kaivoin repustani kynttilän ja kukat. Asetin kukat hautakiven eteen ja laitoin kynttilän siihen viereen. Sytytin kynttilän ja kyyneleet nousivat silmiin. Hauta näytti kauniilta kynttilän valossa. Nousin seisomaan horjuvin askelein ja katselin hautaa hetken ajan parin metrin päästä. "Onkohan äiti kattomassa tätä" kysyin hiljaa.

"Kyllä mä uskon että se on, se kattoo sun perään pilvien reunalta joka päivä" Peetu vastasi rauhallisesti. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin miettiessäni asiaa. Peetu otti minut haliin samalla kun itkin. "Onkohan äitillä yhtä kova ikävä mua ku mulla sitä" kysyin Peetulta samalla kun nojasin häneen. "On varmasti" Peetu sanoi. Peetu antoi omanlaisensa turvan tähän kylmään oloon.

"Oot sä valmis lähtee, ei oo mikää kiire" Peetu kysyi hetken päästä. "Joo mennää vaa" sanoin ja nostin reppuni maasta. "Mitäs me nyt keksitään, mä en ainakaan haluis mennä vielä takas" Peetu sanoi. "Käyäänkö cittaris" ehdotin. "Joo haluun suklaata" Peetu totesi. "Onks sulla kylmä" kysyin hieman täristen. "Ei sillee paitsi tosta hautausmaasta jäi sellanen hyytävä fiilis, onks sul sit kylmä" Peetu vastasi. "Ei mul oo kylmä mut mullaki jäi sellanen viilee olo" sanoin. "Hautausmaalla on kyl ihan erilaista yöllä, jotenki paljoon tunteellisempaa" Peetu selitti. "No jep, tosi kaunista" totesin.

Pääsimme cittarille aika nopeasti. Varmaan siksi, että alkoi olla kylmä ja kauppa oli muutenkin lähellä. Menimme ensimmäisenä energiajuomien luokse. Pitää olla pirtee päivällä, että kukaan ei osaa epäillä. Luulisi, että kahdella yöltä kaupassa ei olisi juuri ketään. "Anton" kysyin, kun näin tutun pojan katsomassa energiajuomia.

Poika kääntyi katsomaan minua hämmentyneesti. "Mitäs sä täällä tähän aikaa" kysyin. "Samaa vois kysyy sulta ja sun kaverilta" Anton vastasi. "Aa joo moi mä oon Peetu" Peetu esittäytyi. "Me tultii ostamaa jotain et jaksaa päiväl olla pirtee" vastasin Antonille. "Mä en saanu nukuttuu joten lähin kävelylle" Anton totesi. "Ja päädyit kauppaan" Peetu naurahti. "Joo" Anton sanoi ujosti hymyillen.

"Aijoks mennä kotii vai mikä on suunnitelma" kysyin kun olimme saaneet mieluiset energiajuomat käsiimme. "En tiiä, entäs teijän suunnitelma" Anton kysyi. "Mennää varmaa kotii ku ollaa oltu jo pari tuntii pihalla" Peetu sanoi ja nyökyttelin myöntyvästi. "Me voijaa kyl nähä päivän valolla jos kiinnostaa" ehdotin Antonille. "Käy lähen sit varmaa ittekki kotii" Anton totesi. "Laitan viestii sit ku me ollaa herätty" sanoin.

Maksoimme ostoksemme nopeasti tässä välissä. "Joo voijaa keksii joku seikkailu päivälle" Peetu ehdotti. "Kuullostaa suunnitelmalta" Anton sanoi. "Mut me varmaa mennään eri suuntaan joten nähää päiväl" sanoin ennen kun lähdimme.

sanat 440