Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 48-Varovainen

Timeskip joululoman alkuun

Anton

Pääsin juuri kotiin. Joululoma alkoi vihdoinkin. Johannes lupasi tulla käymään ja tuomaan joululahjan minulle, koska aikoo mennä jouluksi mummolleen. Olisin halunnut viettää joulun hänen kanssaan tai tarkemmin ottaen kaiken ajan mitä minulta vain löytyy. Sairaala reissun jälkeen Johannes on ollut extra varovainen.

Kerroin kyllä hänelle, että lääkitykseni on vahvempi mutta silti pientä jäykkyyttä hänen käytöksessä huomaan. Haluaisin puhua siitä Johannekselle kun hän joskus tulee. Pelkään vain, että hän ottaa tunteisiin sen. Peetu oli laittanut myös viestiä, että mun pitäisi olla varovainen Johanneksen kanssa. En uskaltanut myöskään vielä kysyä Johannekselta, että mitä Peetu sillä tarkoitti.

Jouluaatto on ylihuomenna, enkä vieläkään tiedä lähdemmekö mummolle viettämään sitä vai jäämmekö kotiin. Ainut mitä tiesin on se, että 26 päivä minä ja Johannes ollaan oltu yhdessä kuukausi. Sen päivän haluan ja aijon viettää Johanneksen kanssa. Ja nyt kun on loma toivon, että ei tarvitsisi nähdä ketään kaveriporukasta vaan, koska halusin tehdä Johannekselle fritsuja.

Mutta Alinalla oli haukan näkö ja hän huomaa aina kaiken pienenkin. Jos emme nää lomalla hän ei voi huomata mitään. Olin keskittynyt miettimään mitä lomalla voisi tehdä että en edes huomannut huoneeni oven avautuvan. 

Katsoin ovelle ja hymyilin. "Moi" sanoin Johannekselle. "Moi" Johannes sanoi iloisena. "Miten menee, haluut sä tehä jotain" kyselin. "Hyvin menee ja voitais kattoo jotain sarjaa" Johannes sanoi. "Meil on vielki yr kesken" muistutin. "Nii on, mietin et voitais jatkaa sitä" Johannes ehdotti. "Jooo" sanoin ja menin hakemaan läppärini pöydältä.

"Ainii mikä päivä sä tuut sun mummolta" kysyin kun olimme saanet netflixin auki. "Varmaa jo 25 päivä, koska mummo lähtee jollekki kylpylälomalle jonkun naapurin Riitan kanssa" Johannes naurahti. "Älä vittu onks se toi meijän naapuri" mietin ääneen. "Voi olla, Riittoja on kuiteski kai aika paljon" Johannes sanoi.

"Mut jos tuut voijaan olla 26 päivä kahestaan" sanoin. "Eiks me voida olla koko loma" Johannes muistutti. "Joo ja munki vanhemmat lähtee johonki äitin siskolle ku sen lapsi saa lapsen ja äiti haluu mennä sinne auttamaan" sanoin. "Eli oltais kahestaan" Johannes sanoi virnistäen. "Joo vitun pervo" sanoin ja löin häntä olkapäähän. "Emmä aatellu mitää sellasta" Johannes yritti puhua itsensä pois tästä tilanteesta.

"Et et, nyt ainaki aattelet sen huomaa sun ilmeestä" sanoin. "Okei okei rauhotu saat pitää sun kävelykyvyn" Johannes heitti. "Turpa kiinni ja ainut joka joskus kävelykyvyn menettää oot sä" sanoin. "Isoja puheita pätkältä" Johannes naurahti. "Se katotaan... joskus, voijaanko nyt alkaa kattomaan" kysyin. "Joo" Johannes sanoi ja nappasi minut haliin.

Pidimme pientä taukoa katsomisesta. Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika mainita tai kysyä parista asiasta. "Johannes" sanoin pieni jännitys äänessäni. "Mhm" Johannes mumisi kasvot kaulallani. "Kai sä tiiät ett' sen sairaalareissun jälkee en oo saanu yhtää paniikki kohtausta joten sun ei tarvi olla niin varovainen" sanoin.

"Mut" Johannes aloitti. "Shh kyllä mä selviin" keskeytin hänet. "Peetu laitto mulle yks päivä viestii" sanoin. "Mitäs se" Johannes kysyi vaivautumatta nostamaan päätään kaulaltani. "Sano, että mun pitää olla varovainen sun kanssa" sanoin. "Sanoks se enempää" Johannes kysyi.

"Ei, toi oli ainut ja mä vaa mietin että mitä se tarkotti" kysyin. "Mhm muistatko ku sanoin että Mikael on mun kiusaaja" Johannes aloitti. Nyökyttelin vain vastaukseksi. "Se alko jo ykkösellä ja se kesti ysille ja siinä ajassa se kerkes kiusaamaa mua fyysisesti ja henkisesti" Johannes jatkoi.

"Ja sit mulla meni yläaste vähän pimennossa ja pohjalla ja sen takii mä aloin viiltelemää ni sitä mä uskon, että se tarkotti" Johannes sanoi. En osannut sanoa mitään. Pysyin vain hiljaa. Kohta lohduttajasta tulee lohdutettava. En voinut kyyneleille mitään. Ajatus vain siitä, että Johannes oli joutunut kokemaan jotain noin paskaa.

Johannes nousi istumaan ja katsoi minua huolestuneena. Muista edes milloin viimeksi itkin kenenkään edessä. Nousin halaamaan Johannesta. "Älä itke siitä on jo pari vuotta" Johannes sanoi ja pyyhki kyyneleitä pois. En saanut vieläkään mitään sanottua hautasin vuorostani kasvoni hänen kaulaan.

sanat 740