Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 28- Paras kaveri

Johannes

Kaaduin sängylleni, mikä ei tuonut tällä hetkellä yhtään turvaa maailmalta. Olen ollut laitoksessa jo pari viikkoa enkä osaa siltikään asettua aloilleni tänne. Koko ajan on levoton olo, se vainoaa minua ainakun astun huoneestani ulos. Joka ilta ajatukseni saavat vallan ja pistävät minut kertaamaan päivän jolloin äitini kuoli.

Koulussa saatoin olla normaalisti, mutta päivä päivältä se alkaa tuntumaan hankallammalta käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. En jaksa elää, en nää sille mitään syytä. Äiti oli ollut minulle kaikki kaikessa koko lapsuuden ja tukenut kaiken hankalan lävitse. Vaikka eihän tiennyt kaikkea oli hän ollut silti suuri apu.

Kaivelin yöpöydän laatikosta terottimen terää jonka olin pari päivää sitten irroittanut terottimestani. Se oli vielä aivan puhdas, mutta ei kauaa. Otin hupparini pois, joka haisi Antonin mankin bensalle. Hän oli ajanut sellaista vauhtia tänään aikaisemmin, että hyvä kun pysyin kyydissä. En tiedä miksi hän ensinnäkään kysyi minua ajelulle tai on alkanut olemaan minun kavereideni kanssa koulussa.

Ahdistus kasvoi ajatellessani kaikkea mitä voisi tapahtua jos tutustuisin Antoniin. Tiedän, että en voi koko loppuelämääni vältellä ihmisiin tutustumista traumojen takia, mutta se on liian suuri askel alkaa luottamaan ihmisiin. Katselin sideharson peittämiä käsiäni, en ole viiltänyt käsiini viikkoon, mutta edelliset ovat niin syviä että ne parantuvat vielläkin.

Lenni tarkistaisi käteni kuitenkin huomenna koulussa joten en voi tehdä niihin yhtäkään viiltoa. Vedin lökärini pois vain nähdäkseni verisen sideharson peittämän reiden. Eli jotkin haavoista olivat auenneet tänään. Putsaanne joskus, eli illalla suihkussa. Otin verisen sideharson pois varovasti. Haavat olivat parantumassa hyvää vauhtia eikä ne ole tulehtuneet.

Varmasti ainut syy miksi pidän niistä huolta on se, että en halua niiden tulehtuvan. Painoin terän kohtaan jossa ei ollut haavoja/arpia. Vedin siihen syvän haavan ja tunsin kuinka lämmin veri valui lattialle ja toi mukanaan tutun helpotuksen. Ajatukseni harhaili maasta taivaaseen, joka sai minut viiltämään uudestaan.

Miksi Anton, koskaan haluaisi olla kaverini. Mikaelin on pakko olla tänkin takana. Se paska vaan jatkaa mun vainoomista. Ei tästä voi seurata mitään hyvää. Eikö ees Alina tajuu, että tässä on jotain mätää. Miksi Anton yhtäkkiä vaihtaisi Mikaelin porukasta meidän porukkaan. Mull.a ei ollut hyvä fiilis tästä.

Olin ajatuksissani vuodattanut enemmän verta kuin oli tarkoitus. Kuulin koputuksen ovellani, ennen kuin kerkesin reagoimaan asiaan Lenni käveli sisään voi vittu. Ei nyt ei ei ei. Ajatus siitä, että tärkein ihminen minulle näkee minut tässä tilassa sai automaattisesti itkemään. Lenni sulki oven perässään ja kyykistyi viereeni.

"Sä lupasit kertoo jos sulla on paha olla" Lenni sanoi, hän ei onneksi suuttunut, näytti vain surulliselta. "Mä tiiän mä tiiän kaikki ajatukset vaa kasautu enkä miettiny sen enempää ja ja" sanoin yhteen hengen vetoon täristen samalla. "Ihan ekana rauhotut, puhutaa sitte okei" Lenni sanoi ja kaivoi repustaan haavanputsaus aineet.

Hänellä oli ne varmaan aina mukana tai siltä se ainakin tuntui. "Sä tiiät jo ittekki et tää tulee kirvelee" Lenni sanoi kun otti haavanputsausainetta. Nyökkäsin ja haroin käsilläni ensimmäisen asian mikä tuli vastaan, tällä kertaa se oli viltti. Halasin vilttiä tiukasti samalla kuin Lenni varovasti putsasi haavat.

En tiedä sattuiko haavojen tekeminen vai niiden putsaaminen enemmän. Lenni sai kaikki haavat putsattua ja siirtyi käsiini. Nekin piti putsata vaikka olivatkin vanhempia. Lenni oli jo sen verran nopea, että en kerennyt edes huomata kun hän oli valmis. Sideharsot hän sitoi tarkasti, jotta yksikään haava ei voisi tulehtua sen takia kun sideharso aukeaa. Kokemusta on siitäkin.

Nousin lattialta ja vedin yökkärin päälle, olihan kello jo seitsemän. Menin sänkyyni ja kääriydyin peittoon. Lenni istui viereeni ja otti sivuhaliin. "Mitä tänää tapahtu" Lenni kysyi. "Emmä oo varma, Antonista tulee kinda huonot vibat" sanoin hieman vastahakoisesti.

"On se kyl vähän outoo et se yhtäkkii alkaa oleskelee meijän kaa" Lenni sanoi. "Ahistaa se tyyppinä muutenki" sanoin. "Anton alko oleskelee meijän kaa silloin ku sä oli poissa koulust, se tuli kysyy missä sä olit. siitä näki jo et se oli huolestunu" Lenni totesi hetken pohdinnan jälkeen. "Mitä" sanoin, ei ihan mennyt tajuntaa mitä Lenni sanoi.

"Onhan se vähän epäilyttävää et se on eka Mikaelin porukan kaa mut kyl siitä myös huomaa et sitä kiinnostaa aidosti sun asiat" Lenni sanoi, nyökkäilin vain vastaukseksi, koska en saanut suutani auki. "Katotaa mihin tää menee mut kyl mä ymmärrän sun varovaisuuden" Lenni jatkoi.

"Musta tuntuu, et mun pitää lähtee" Lenni sanoi ja nousi sängystä. "No me nähää huomen kuitenki koulus joten" sanoin. "Jeps, mut mä meen" Lenni sanoi ja poistui. "Heippa" kerkesin sanoa ennen kuin ovi sulkeutui. Lenni oli tässä välissä myös putsannut lattian, ei ainakaan itse tarvinnut.

Makasin sängyssä ja mietin sitä mitä Lenni sanoi ja muutenkin Antonia. Kai se tässä kohtaa alkaa olla jo selvää, että minulla oli jotain tunteita Antonia kohtaan. Ei ollut minun tapaista miettiä yhtä ihmistä näin paljoa. Ajatukseni keskeytyi ilmoitukseen, joku laittoi snäpin.

Avasin puhelimen ja huomasin Peetun laittaneen snäpin, mitähän hänellä oli asiaa. Katsoin Peetun laittamaa chattia "haluutko lähtee yöseikkailulle joku päivä". "totta helvetissä" vastasin ja suljin puhelimeni. Ehkä meen vaan nukkumaan, kello ei ollut paljoa mutta en jaksanut olla myöskään hereillä.

sanat 804