Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 33- Malttamaton jätkä

Anton

Kävelin kotiin kaupasta, kello oli jotain kolme. En ollut varma koska puhelimestani oli loppunut akku. Ulkona oli kylmä mutta en halunnut vielä mennä kotiin, ei vain huvittanut. Ehkä voisin käydä salinkalliolla taas vaihteeksi. Sumu oli laskeutunut tyhjille kaduille, mikä toi omanlaisensa jännityksen.

Istuin kallion reunalle katselemaan toistaiseksi taivaalla näkyviä tähtiä. Paikka oli sen verran pimeä, että tähdet pystyi näkemään. Minulla oli tapana katsella tähtiä vanhan kotini lähellä olevalla kukkulalla. Siitäkin on aikaa, en ole edes ollut yhteydessä vanhoihin kavereihini. I guess he jäivät siihen jaksoon elämässä.

~

Olin onnistunut istumaan tunteja muistellessani menneitä. Aurinko oli jo nousemassa, kello oli siis jotain seitsemän maissa. Pakko lähteä kotiin, koska väsytti vitusti ja oli kylmä. Nousin ylös ja venyttelin hieman. Otin reppuni ja lähdin kävelemään. Onneksi tästä oli kotiin vain noin 500 metriä. 

Suljin ulko-oven hiljaa ja laskin reppuni eteiseen. Potkin kenkäni pois ja jätin takin naulakkoon. Olo oli kuin en olisi käynyt suihkussa kolmeen viikkoon joten eka suihkuun ja sitten nukkumaan. Menin kylppäriin ja lukitsin itseni sinne. Riisuin vain vaatteeni ja heitin pesukoneeseen. Astuin suihkuun ja tunsin kuinka kylmä vesi valui hiuksilta naamalleni.

Kaaduin sänkyyni ja vedin peiton päälle. Olin jo nukahtamassa kun muistin, että piti laittaa puhelin laturiin. Nousin vastahakoisesti sängystä ja etsin laturini lattialta. Otin sen ja menin takaisin sänkyyn. Etsin pistoketta varmaan kolme minuuttia ja silloinkin kun löysin niin oli liian hankalaa saada laturi pistokkeeseen. Kun vihdoinkin sain puhelimeni laturiin pääsin nukkumaan.

~

Heräsin siihen, että joku koputti oveeni. Äiti avasi huoneeni oven ja huoneeseeni tuleva valo melkein sokaisi. "Huomenta, me lähetään isäsi kanssa kaverille tullaan ennen päivällistä kotiin" äitini totesi. "Joo heippa" sanoin puoli unisena. Äiti jätti oven auki ja kuulin kun ulko-ovi sulkeutui. Kello oli sen verran paljon, että pitäisi varmaankin nousta. 

Avasin puhelimeni ja huomasin Johanneksen lähettämän snäpin. Avasin snäpin ja heitin puhelimeni nopeasti vittuun. Snäpissä oli ollut Johannes ilman paitaa märillä hiuksilla. Hengitin syvään ja hain puhelimeni vaatekasasta. Johannes oli vain kysynyt että olenko jo hereillä. Hän oli laittanut snäpin tunti sitten, hups. 

Vastasin vain, että heräsin juuri. Ei mennyt kauaakaan kun Johannes jo vastasi. Jaksatko lähtee meijän kanssa ajelemaan Johannes oli kysynyt. Hmm jaksanko, en varmaan mutta lähdenkö, totta helvetissä. Vastasin joo ja päätin mennä suihkuun vaikka kävinkin ennen kuin menin nukkumaan.. Otin vaihtovaatteet kaapista ja menin suihkuun. 

Suljin kylppärin oven ja menin takaisin huoneeseeni. Heitin pyyhkeeni oven päälle ja otin puhelimeni pöydältä. Avasin snäpin ja huomasin Johanneksen taas laittaneen snäppiä. Katselin hetken snäppiä ennen kuin vastasin naamakuvalla. Etsin kaapista vielä nopeasti hupparin ja menin syömään aamupalaa. Jos sitä voi kahdelta iltapäivällä vielä sanoa aamupalaksi.

~

Puhelimeni tärisi viestien määrästä mitä eräs malttamaton jätkä laittoi. Johannes oli kysynyt jo kolmannen kerran monelta lähdetään ajelulle. Vastasin vain nyt ja heitin puhelimen laukkuni päälle. Käväisin huoneessani hakemassa pari tarvittavaa asiaa ja otin avaimet eteisen lipastolta. En nähnyt kypärääni missään joten oletetusti se on mankini luona.

sanat 469