Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 37- Mustasukkainen

Anton

Heräsin ihan hirveään päänsärkyyn. En muistanut yhtään mitä yöllä oli tapahtunut, mutta ainakin olin kotona. Vai olinko. Nousin istumaan ja odotin että silmäni tottuvat pimeään. Katselin ympärilleni ja tutulta huoneelta näytti. Otin puhelimeni käteen ja katsoin kelloa. Se oli jo yksi. Ainaki nukuin hyvin.

Selasin snäpit nopeasti läpi, ei mitään mielenkiintoista. Avasin kuitenkin Johanneksen snäpin. Vähän känninen mutta kyllä siitä erotti Johanneksen ja hänen sekaisin olevat hiukset. Aika hottis. Oliskohan mulla mitään mahollisuuksia siihen. Nyt Anton älä vajoo noin syvälle. Se ei koskaan tykkäis susta. Löin itseäni kerran ja päätin mennä pesemään hampaat.

Palasin takaisin huoneeseeni, olin käynyt suihkussa ja syönyt omenan. En tiedä miten se tälleen krapulassa meni alas mutta en kai sitten juonut niin paljoa. Menin sänkyyni makaamaan ja avasin puhelimen. Montaa snäppiä en ole saanut. Eikä sillä ole väliä sillä Johannekselta olin saanut snäpin.
Voiks teille tullaa, en jaksa olla yksin ja Peetulla on muutaki elämää ku mun kanssa oleminen. Nyt olis mahollisuus tutustua Johannekseen paremmin.

Vastasin joo ja laitoin snäpin. Johannes avasi snäpin melkein heti. Odotin vastausta mutta ilmeisesti hän oli kirjoittamassa esseetä. Tai sitten hän jätti minut avatulle, haistakoon paskan. Heitin puhelimeni johonkin nurkkaan ja kääriydyin peiton sisään. Ei mennyt kauaakaan kun nukahdin vaikkakin pieni päänsärky häiritsi.

Johannes

Painoin summeria, minkä ainakin oleetin olevan Antonin. Hän ei ole kyllä vastanut puoleen tuntiin, mutta oletan että sain tulla, koska aikaisemmin hän vastasi myönteisesti. Hetken päästä ovi aukesi ja kävelin sisään. Katselin kerrostalon eteisessä olevaa taulu missä oli kaikki sukunimet ja asunnon numerot. Viidennes kerros. Onneksi tässä talossa oli hissi ja se jopa toimi.

Hissin ovet avautuivat ja astuin viidenteen kerrokseen. Menin toivottavasti oikean oven luokse ja pimpotin ovikelloa. Hetken päästä joku nainen tuli avaamaan. "Moi sä taidat olla Antonin kaveri" nainen oletetusti Antonin äiti sanoi. "Joo" vastasin ja hän päästi minut sisään pieneen eteiseen. "Anton on huoneessaan voi mennä sinne" Nainen sanoi. Nyökyttelin vain vastaukseksi.

Jätin kenkäni siististi eteiseen ja laitoin takkini naulakkoon. Kävelin peremmälle asuntoon ja näin suljetun oven. Se oli Antonin huone tai niin ainakin hänen äitinsä oli osoittanut. Avasin oven hiljaa ja huomasin Antonin nukkumassa. Suljin oven perässäni hiljaa ja laskin reppuni sen viereen. Minulla oli perjaateessa vapaat kädet hänen herättämiseensä. Näitä mahdollisuuksia ei välttämättä tule usein joten pitää ottaa kaikki ilo irti siitä.

Voisin hakea lasillisen kylmää vettä ja kaataa se hänen päälleen. Mutta siinä kastuisi lakanat enkä halunnut olla vaivaksi. Ehkä soitan musiikkia hänen korvansa juuressa täysillä ja teen hänestä kuuron. En kyllä halua sitä, koska muuten en voi yappaa hänelle kaikesta paskasta. Noni nyt keksin, siihen hän ainakin herää, vitun fiksu minäki.

Anton

Tunsin kuinka joku hyppäsi päälleni. "Ai vittu" sain sanotuksi. "Moi" Johannes sanoi ja katsoi minua silmiin. "Moi vaan sullekki" "En kai herättäny" "Et tietenkää" "Hyvä" "Viittitkö nousta" "En" Johannes sanoi ja kierähti vahingossa sängyltä alas. "Sattuko" kysyin ja katsoin lattialle. Johannes vaan nyökytteli päätään ja näytti siltä, että saattaisi itkeä ihan millä sekunnilla vaan.

"Voi sua" sanoin ja autoin Johanneksen ylös lattialta. "Sattuu" Johannes totesi ja hieroi kättään. Avasin käteni hänelle ja hän melkein kaatui syliini. Johannes hautasi kasvonsa olkapäähäni ja minä kiersin käteni hänen ympärilleen. En ollut aluksi kiinnittänyt huomiota Johanneksen kaulassa oleviin fritsuihin. Mutta nyt kun kiinnitin toivon, että ne olisivat oleet minun tekemiäni.

sanat 594