Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 59- Uusi tapa rakastaa

Johannes

Istuin Peetun sängylle.

"Onks sulla huomiselle mitää suunnitelmia, koulu kuiteski loppuu ja loma alkaa" Peetu kysyi ja katsoi minua koulupöytänsä äärestä.

"Ei kai, en saa Antoniakaan kiinni ku se melkeinpä välttelee mua" huokaisin.

"Ootko yritäny puhua sille asiasta" Peetu kysyi.

"Joo mut se juoksee vaan karkuu tai siis ei se kauaa viihdy mun seurassa" sanoin hiljaa.

"Mitä jos sillä ei oo enää tunteita mua kohtaan" jatkoin huolestuneena.

"Mä en osaa lukea ajatuksia mutta minkälaisen kuvan oon Antonista saanu se on huono ilmasemaan sen tunteita, tai mistä mä tiiän sun poikaystävä" Peetu totesi.

"Mut mä en haluu menettää sitä" huokaisin taas.

"Miks sä menettäisit" Peetu kysyi leikkien taas terapeuttiani.

"Niinku sanoin se on perjaatteessa ignoorannu mua koko tän kuukauden, sen viestit on hirveen dry ja ihan ku se työntäis mua pois ittestään" selitin.

"Sun pitäis oikeesti puhuu sille" Peetu sanoi.

"Mä en tiiä mitä, sattuu vaa helvetisti ku en ees tiiä miks se käyttäytyy niin" sanoin haudaten kasvoni käsiini.

"Ja aikasemmin tällä viikolla ku yritin mainita sille asiasta se vaan lähti paikalta" sanoin melkein vihasena.

"No siis kannattaako sun olla sen kanssa jos sua sattuu sen tekemiset" Peetu totesi.

"Ei kai, eli eroonko mä siitä" kysyin.

"No mikä susta parhaalta tuntuu, mä en oo asian tuntija näissä asioissa" Peetu sanoi.

"Ehkä mä tiiän mitä mun pitää tehä huomenna kunhan saan miettii asiaa" totesin ja nousin sängyltä.

"Mä meen nyt nukkumaan ja toivon että joku maailman ihme tapahtuu tai jotain" sanoin ja lähdin huoneeseeni.

Eka kesäloma päivä ja olo on outo. Koulu vuosi oli mennyt niin nopeasti että en ollut edes sisäistänyt asiaa. Olin miettinyt koko yön mitä teen Antonin suhteen ja olin päässyt jonkin näköiseen tulokseen asiasta. Ensimmäiseksi pitäisi löytää Anton.

Nousin sängystä ja puin jotain rentoa päälleni. Lähdin huoneestani ja kävelin alakertaan jossai ei toistaiseksi ollut ketään. Tein leivän ja otin sen mukaan. Laitoin Antonille viestin että olen siellä 15 minuutin päästä. Halusi tai ei niin oli pakko puhua.

Koputin varovasti oveen sillä jos kaikki eivät olleet hereillä. Odotin että erittäin väsyneeltä näyttävä Anton avasi oven. Aloin heti miettimään tulevia minuutteja uudelleen. Astuin sisään hiljaiseen asuntoon.

"Meijän pitäis puhua" Anton vain nyökkäsi.

"Mennäänkö ulos puhumaan" hän sanoi hiljaisella äänellä.

"Joo mut miks" kysyin.

"Mennää vaan ulos" Anton huokaisi.

Menimme hiljaisuudessa kaikki portaat alimpaan kerrokseen ja ovesta ulos. Istuimme talon edessä olevalle penkille. Huokaisin itsekseni valmistellen itseni.

"Ainut mitä sä oot tehny viimesen kuukauden ajan on ignooraaminen"  aloitin. Anton vain nyökkäsi.

"Mä en tiiä miks mutta mua alkaa oikeesti sattumaan ja vituttamaan tää sun käytös" jatkoin ärtyneenä. Huokaisin ennen ku homma lähti käsistä.

"Sä varmaan petät mua jonku muijan kanssa ja mä olin vaa sulle joku kokeilu. Sua ei varmaan koko aikana mitä oltiin yhessä ni oikeesti kiinnostanu vittuakaan mä" sanoin vihaisena ja nousin seisomaan. Katsoin Antonin silmiä mistä näkyi kipu.

"Mä tiesin että sä petit mua oikeesti mikä vittu sua vaivaa. Eka sä saat mut uskomaan että välität ja oon tärkein ihminen sulle mutta sitte out of nowhere sä vaan työnnät mut pois ja jätät huomioimatta. Onko tää uus tapa rakastaa vai-.  Ihan sama mikä sun syy on en haluu kuulla sitä. Pidä selitykses ittellä, tää oli tässä." huusin pojalle edessäni kyyneleet silmissä.

"Rakas.." Anton aloitti hiljaa.

"Ja nyt sä kutsut mua rakkaaks, mä en aijo enää tuhlata minuuttiakaan uskotellen ittellen että sussa on jotain hyvää ja että sä oikeesti rakastaisit mua."

"Anteeks" Anton huokaisi ääni väristen.

"Anteeks ei voi korjata sydäntä" sanoin ennen kuin lähdin paikalta juosten.

sanat 626