Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 27- Ajelulle?

Anton

Johannes oli käyttäytynyt oudosti sen jälkeen kuin olimme törmänneet portaissa. Hän oli ollut tunneilla ajatuksissaan ja oli todella poissaoleva muutenkin. Meiltä oli juuri loppunut koulu, Johannes oli juuri lähtenyt pukkareista.

Nappasin reppuni ja lähdin pukkarista pois. Johannes ei toivottavasti ole kerennyt kauaksi, minun on pakko saada tietää onko hän okei. Menin mankini luokse ja olin valmiinä lähtemään nopeammin kuin koskaan ennen.

Ajoin vittuun koulun pihalta ja mietin missä päin Johannes asui. Ööh minulla ei ole vittuakaan hajua jotin lähdin vain johonkin. Taisin valita oikean suunnan, koska näin Johanneksen kävelemässä kuulokkeet visusti päässä.

Hidastin vauhtia jotta pääsin Johanneksen viereen ajamaan. Johannes huomasi minu ja otti kuulokkeet pois päästään. "Moi" sanoin ja potkin mopoani eteen päin. "Moi" Johannes sanoi niin hiljaa, että en melkein kuullut häntä.

"Haluut sä mennä ajelulle" kysyin ja katselin Johanneksen reaktiota. Hän näytti miettivän hetken ennen kuin nyökkäsi. "Haetaa koulult toine kypärä" sanoin ja käänsin mankini. Johannes kääntyi ympäri ja jatkoi mankini vieressä kävelemistä.

Johannes jäi mankini viereen odottamaan kun juoksin hakemaan kaapiltani toisen kypärän. Pidin sitä siellä jos Jenna halusi tulla suoraan koulusta meille. Annoin kypärän Johannekselle ja hän laittoi sen päähän. 

Käynnistin mankini ja odotin että Johannes istuu taakseni. Hieman epäröiden hän istui taakseni ja laittoi kätensä lantiolleni. Tunsin perhoset pienesti vatsassani, mitä vittua. Varmaan siksi, että Jenna yleensä pitää kätensä kaulallani enkä ole tottunut että lantionii kosketaan.

Johanneksella oli outo vaikutus minuun, mutta en keskittynyt siihen sen enempään vaan lähdin ajamaan kohti kalliota missä olin ensimmäisinä päivinä käynyt. Olen aina joskus iltaisin eksynyt sinne miettimään elämää jne. Sieltä oli kaunista katsella auringonlaskua.

Ajatuksissani en ollut edes huomannut, että olimme kallion läheisellä koululla. Olin kerran tutkinut koulun ympärystää ja tajunnut että se on koulu. Pysäytin moponi ja odotin, että Johannes nousee ensin pois mankini selästä. Tunsin Johanneksen lämpimieen käsien lähtevä lantioltani ja jättäen vaan kylmän fiiliksen.

Yritin saada ajatukseni takaisin maanpäälle, mitä vittua tuo poika saa minussakin aikaan. Otin kypärän Johannekselta ja laitoin sen mankini päälle, joku ottaa sen siitä jos tarvitsee sitä enemmän kuin minä.

Lähdin viemään Johannesta aidalle jossa oli hajonnut kohta. "Mä en tienny et sä oot löytäny kans tän kallion" Johannes totesi takanani. "Joo eksyin tänne kerran ku olin menossa kotii" sanoin ja menin aidassa olevasta reiästä läpi. "Mulla oli tapana käydä täällä silloin ku vies asuin tässä lähellä" Johannes sanoi ja seurasi minua metsään.

"Aa oot sä sit muuttanu" kysyin uteliaisuuttani. "Joo voihan sen niinki sanoo" Johannes totesi. En viittinyt jatkaa sitä keskustelua, koska Johanneksen ilmeestä päätellen hän ei halunnut. "Onks tää niinku yleinen paikka et moniki kävis täällä" kyselin.

"En oo kertaakaan törmänny kehenkää mitä täällä nyt oon aikaa viettäny" Johannes sanoi ja katseli ympärilleen. "Uu kiva" sanoin ja mietin, että ehkä voisin joskus tuoda Jennan tänne.

Olimme päässeet kalliolle mistä näki usein auringonlaskun, paikka oli hiljainen ja siitä näki kivasti lähellä olevan asuinalueen. "Onks tälle paikalle joku nimi" kysyin.

"Ite sanon tätä salinkallioks" Johannes totesi ja istui yhdelle kivelle johon osui kivasti aurinko. Miten joku voi näyttää noin hyvälle, Johanneksen vaalean siniset silmät säkenöivät auringon valossa, smash.

Eiku mitä, nyt on pakko ryhdistäytyy. Sä et voi ajatella tollasta okei. Istuin Johanneksen viereen kivelle ja mietin mistä aloittaa keskustelu. "Käyt sä täällä useinkin" kysyin ja kaivoin repustani redbull tölkin.

Avasin tölkin ja otin hörpyn. "Haluut sä" kysyin ja tarjosin tölkkiä Johannekselle. Johannes otti tölkin ja joi vähän. "Miten sul menee" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ihan hyvin" Johannes sanoi. "Entä sulla" Johannes kysyi. "Hyvin" sanoin.

~

Johannes oli lähtenyt kotiin ja minä lähdin yllättämään Jennan olemassa olollani. Ajelin lyhyen matkan Jenna luokse ja parkkeerasin pihaa. Jätin kypäräni mankini viereen ja menin koputtamaan ovelle.

Ovi aukesi hetken päästä ja Jenna hyppäsi kaulalleni. "Moi rakas" sanoin ja pussasin häntä huulille. "Moi" Jenna sanoi ja veti minut sisälle. "Miten sun päivä on menny" kysyin samalla kuin laitoin kenkäni muiden kenkien viereen. "Hyvin" Jenna sanoi

Nostin Jennan syliini ja kannoin hänet hänen huoneeseensa. "Monelta sun vanhemmat tulee kotii" kysyin ja laskin Jennan sängylle. "Illalla" Jenna sanoi ja veti minut sänlyyn hänen kanssaan. "Hyvä" sanoin ja suutelin Jennan kaulaa.

sanat 675