Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 22- Uusia kavereita

Timeskip 2 viikkoa 

Anton

Olin kävelemässä kouluun, koska oli niin kaunis päivä, mopostani oli loppunut bensa. En ole nähnyt Johannesta koulussa pariin viikkoon. En ole myöskään uskaltanut kysyä hänen kavereiltaan missä hän on. Ihan kun mua kiinnostais missä se on, no ehkä vähän kiinnosti.

Pääsin koululle, näin Johanneksen kaverit aidan vieressä juttelemassa. Olin kahden vaiheilla memenkö kysymään missä heidän puuttuva ystävä on vai menenkö sisälle omien kavereideni luokse. Menetän yö uneni jos en tiedä missä Johannes on, hänellä on niin monet samat tunnit kanssani ja on jo outoa, että en nää häntä.

Kävelin Johanneksen kavereiden luokse hieman epäröiden päätöstäni, vielä voisin kääntyä pois. Olin kuitenkin päättänyt että kysyn joten en voi enään perääntyä. Puolessa välissä matkaa he huomasivat minut ja katselivat hieman epäillen. En tiedä miksi jännitti näin vitusti. Enhän
mä ees oo ajatellu mitä mä sanon.

"Moi" sanoin mahdollisimman itsevarmasti se ei kuitenkaan ihan onnistunut. "Moi?" ruskea hiuksinen tyttö sanoi. "Haluutteko tutustuu" kysyin, mitä vittua mä aattelin, en mä ollut tullut tänne tekemään uusia kavereita. "Öö vaikka" Lenni sanoi, tunsin hänet liikunta tunneilta. "Mä oon Anton mut sen te varmaa jo tiiätte" sanoin hieman ujosti, en edes tiedä miksi.

"Joo varmaan kaikki kakkoset tietää sut ku oot uus" Elias sanoi. "Mä oon Alina, tossa on Laura" Alina sanoo ja osoittaa toista brune jolla oli silmälasit. "Moi" Laura sanoi hymyillen, hän osaa kyllä olla ystävällinen kaikille, olen huomannut kun hän auttaa opettajia käytävillä ja pitää ovia auki. "Missä Johannes on" kysyin, se vain tuntui oikealta hetkeltä kysyä. Kaikki hiljenivät ja katsoivat toisiaan. "Öö sillä on yks juttu miks se ei voi tulla kouluun" Viljami sanoi. "Okei?" totesin ja annoin asian olla. Ehkä Johannes kertoo itse kun tulee kouluun.

"Mulla alkaa tunti ihan just ni on pakko mennä" sanoin ja olin jo kääntymässä pois päin, kun huomasin Johanneksen. Vilkaisin häntä ja näin vain hupparin alta väsyneen katseen ja itkusta punaiset silmät. En kerennyt sanomaan mitään, koska tunti alkaa ihan kohta ja mä ne halunnut olla myöhässä.

~

Olin koko tunnin miettinyt mitä Johannekselle on käynyt, ennen niin itsevarman näköinen ja nyt.. no säälittävä. Nousin paikaltani ja nappasin reppuni mukaan. Törmäsin Jennaan kävellessäni ulos luokasta. Pussasin tyttöä huulille ja hymyilin, meidän pikku salaisuus. Olimme tulleet siihen tulokseen, että on parempi olla kertomatta muille siitä, että seurustelemme. Jos suhde ei vaikka toimisikaan.

Jenna sai ajatukseni pois Johanneksesta ainakin toistaiseksi. Istuimme jossain nurkassa sylikkäin, jotta muut eivät nää meitä. Eikä sillä niin väliä, koska he ovat taas kaupassa. Nojasin päätäni Jennnan olkapäätä vasten ja uppouduin ajatuksiini. Hän tuoksui hyvältä. Pidin Jennasta tiukasti kiinni, ihan kuin hän olisi lähdössä johonkin.

Jenna taputteli selkääni merkkinä, että minun pitäisi hellittää otettani. Hellitin otettani hieman mutta pidin siltikin käteni hänen lantiollaan. "Tunti alkaa kohta ni viittitkö päästää irti" Jenna sanoi. "Mhm" vastasin ja pussasin hänen kaulaansa kerran ennen kuin päästin irti. "Nähäänkö tunnin jälkee alakerran vessoilla" kysyin hiljaa, Jenna vain nyökkäsi.

Istuin fysiikan tunnilla ja Johannes istui vieressäni. Otin vihkostani tyhjän sivun ja kirjoitin siihe moi. Annoin lapun Johannekselle ja hän katseli sitä hetken kunnes kirjoitti jotain. Hän antoi lapun takaisin, siihen oli kirjoitettu kivalla käsialalla moi. Miten menee? kirjoitin lappuun mahdollisimman selkeällä käsialalla. Ihan ok, sulla? Johannes kirjoitti mutta en uskonut häntä, en kuitenkaan halunnut olla ahdistava joten annoin asian olla. Hyvin laitoin vielä ja jatkoin sitten opettajan selitykseen keskittymistä. Ihan kun siinä olisi jotain kiinnostavaa. Loppujen lopuksi päädyin vain piirtelemään vihkon reunaan.

Tunti loppui ja lähdin kiireellä luokasta ulos. Juoksin portaita alas kunnes olin pohjakerroksessa, Jenna odotti minua jo siellä. Ensimmäisenä halasin häntä tiukasti. "Moi" sanoin hiljaa ja nautin vain hänen läheisyydestään. "Moi, miten meni tunti" Jenna kysyi ja irrottautui halista. "Ihan hyvin, entä sulla" kysyin ja pussassin häntä nopeasti.

"Ihan ok, mut pitäiskö meijän mennä meille tänää ku näytät oleva vähän läheisyyden kaipuinen" Jenna ehdotti ja minä nyökyttelin tyytyväisenä päätäni. "Käy mulle kunhan saan olla sun kanssa" sanoin ja halasin Jennaa uudelleen. "Pitäiskö mennä muitten luo ennen ku ne alkaa epäillä jotain" Jenna kysyi ja alkoi vetämään minua kohti portaita. "Kai se on pakko" sanoin ja seurasin Jennaa.

sanat 675