Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 34- Mummolle

Johannes

Käynnistin moponi ja ajoin laitoksen pihasta pois. Olin luvannut mummolle, että käyn kylässä kerran kuukaudessa ja viimeisin kerta kuin näimme oli äidin hautajaisissa. Niistäkin oli jo kuukausi, aika menee nopeasti. Vaikka äitin kuolemasta oli niin vähän aikaa olin jo kai ymmärtänyt, että asia on niin. Varmaan sen ansiosta, että Veera oli hankkinut minulle kolme aikaa viikossa terapeutille. Nyt käyn enään kerran ja joskus kaksi kertaa.

Enhän mä terapeutille kertonut paljoa mitään. Hän vain antoi neuvoja asian käsittelyyn. Kai se jollain lailla toimi paitsi en osannut vieläkään olla kuivilla viikkoa pidempää. En ole varma teinkö sitä henkisen kivun takia vai sen takia että se oli pakkomielle. Kun avauduin Peetulle hän vei minulta kaiken terävän paitsi terottimen. Peetu on myös läsnäolollaan saanut ajatukseni pois kaikesta pahasta.

Olin sen verran omissa maailmoissa, että en ollut huomannut saapuneeni mummon naapurustoon. Matka meni nopeasti miettien kaikkea syvällistä. Ajoin mummuon pihaan ja jätin moponi terassin eteen. Otin kypärän pois päästäni ja näin mummon ikkunassa Laikun haukkumassa innoissaan. Pomppasin parin terassin portaan yli ja soitin ovi kelloa. Mummoni tuli avaamaan oven hetken päästä.

En edes kerennyt tervehtimään mummoani kun Laikku jo hyppäsi minua vasten heiluttaen häntäänsä innokkaasti. "No moi vaan sullekki" sössötin koiralle ja laskin sen etutassut maahan. "Moi miten sulla on mennyt" Mummoni kysyi ja sulki oven perässäni. "Ihan hyvin, entäs sulla" kysyin mummoltani. "Kyllä täällä on pärjäilty, ei ole ainakaan ollut yksinäistä kun Laikku pitää seuraa" mummoni sanoi hymyillen.

Astuin peremmälle ja katselin mummoni kotia. Katseeni kuitenkin kiinnittyi oranssiin karvapalloon joka makasi sohvan selkänojalla. "Luca?" sanoin epävarmasti. Kissa nosti päänsä ylös ja pomppasi sohvalta alas. Kyykistyin sen eteen ja hän tunki syliini. "Voi rakas siitä on liian pitkä aika ku viimek nähtiin" sanoin ja painoin pääni Lucan kylkeen. Luca kehräsi tyytyväisenä.

"Joo minä tosiaan ajattelin, että voin ottaa Lucan, tiesin että se on sinulle tärkeä" mummo ni sanoi ja tuli viereeni. "Ihanasti ajateltu kiitos" sanoin ja nousin Luca sylissäni seisomaan. Laikku pomppi ympäri olohuonetta innoissaan näkemisestäni. "Minä keitin kahvia tule nyt juomaan" mummoni huikkasi keittiöstä. "Joo ihan kohta" sanoin ja yritin toisella kädellä pitää Lucaa ja toisella silittää Laikkua. Menin mummoni pieneen keittiöön ja istuin häntä vastapäätä puhumaan kuulumisista.

~

Sanoin heipat lemmikeille ja mummolleni ja lupasin lähteä hänen kanssaan joulukirkkoon kun joulukuu joskus 3 viikon päästä on. Vedin kypäräni päähän ja vilkutin vielä kerran mummolleni enne kuin ajoin pihasta pois. Mummolla käynti oli piristänyt yllättävästi, pitäisi käydä useammin. Oli jo pimeä ja tähtiäkin pystyi näkemään vähäisen valon takia. Parasta mummoni kodin sijainnissa on se, että hän ei asu kaukana kaupungin keskustassa mutta ei myöskään ydin keskustassa joten luontoa on lähellä.

Anton

Katselin snäppiä mihin olon juuri kirjoittanut kysymyksen haluaisiko Johannes tehdä jotakin joku päivä mutta en ollut varma halusinko lähettää sitä. Painoin lähetä nappia ja suljin puhelimeni. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun sain jo vastauksen. Avasin snäpin ja sain myönteisen vatsuksen. Hymyilin itsekseni ja laitoin vaan hymynaaman.

Viimeisen viikon ajan on tuntunut erilaiselta olla Johanneksen kanssa edes samassa tilassa. Olin jankannut itselleni sitä, että en tykkää hänestä mutta alkaa tuntumaan että jankkaamisellani ei ole mitää merkitystä tässä kohtaa. En kai voi enään tehdäkkään asialle mitään. Mutta mahdollisuuksia Johannekseen minulla ei ollut, ei missään universumissa.

Hän oli mukava ja kiva kaikille, ei koskaan melkein suuttunut ja näyttää aivan helvetin hyvältä. Ja minä, kusinen jätkä joka pilaa kaiken mihin tai kehen on tekemisissä. En kuitenkaan aijo luovuttaa, eikö aina sanota, että ei saa luovuttaa. Voisin kysyä Lenniltä tietääkö hän tykkääkö Johannes kenestäkään.

Avasin minun ja Lenni keskustelun snäpissä. Mitä vittua mä kysyn että se olis sus tai että en paljastaisi itseäni. En miettinyt asiaa sen enempää vaan kirjotin jotain ja toivoin että en tehnyt asiaa liian selväksi. Sain taas vastauksen nopeasti mutta en  ole varma haluanko katsoa.

Lenni
ehkä, ei se oo hirveesti puhunu sellasista asioista, ainakaa lähiaikoina

Minä
okei

Lenni
miks kysyit ihan vaa uteliaisuuttani haluun tietää
tykkäät sä siitä vai mikä homma

Minä
ehkä

Lenni
omg, se on kyl aika helppo huomata

Minä
ei helvetti, oikeestikko

Lenni
joo lol

Minä
voi vattu vittu, hautaudun peiton alle heippa

Lenni
byee

sanat 680